Satojen sydänsurujen harrastus

Merivesiakvarismia yleensä ja riutta-akvaarioita erityisesti pidetään kalliina ja työläänä harrastuksena. Netin isot pojat ovat tosin kertoneet, että suolavesipytyn ylläpitäminen on helpottunut huomattavasti viime vuosina ja tietoakin on tarjolla huimat määrät verrattuna harrastuksen alkuvuosiin.

Nykyään merivesiakvaariota voi joidenkin mukaan jopa kutsua rentouttavaksi jokamiehen harrastukseksi (kunhan jokamies ei ole kovin köyhä, koska rahaa totisesti menee), ja näinhän asia onkin. Akvaarion asukkaiden elättäminen on oikeastaan todella helppoa: sen kuin menee kauppaan ja ostaa satasella korallin, jonka altaan kutsumattomat asukkaat ilolla pistävät poskeensa parissa viikossa. Pieni taskurapu lahtaa levää torjumaan hankitut kotilot. Uudet levää torjumaan hankitut kotilot eivät syökään juuri sitä levää, joka kansoittaa akvaariotasi, ja tarvitsevat lisäruokintaa. Lisäruokinta aiheuttaa lisää levää. Pienelle sievälle katkaravulle maistuu pehmytkoralli, pehmytkorallit puolestaan pistävät kivikoralleja ja kulkusirkkojen lailla leviäville meritähdille taas maistuvat molemmat, eikä niitä tietenkään syö kukaan. Kuollessaan jokainen myrkyttää osaltaan altaan vettä, järkyttää altaan haurasta tasapainoa ja aiheuttaa lisää levää.

Silmäteräni, kaunis turkoosi ricordea näytti vielä viikko sitten tältä:
Ricordea yuma

Sitten joku tuntematon kävi syömässä siitä puolet, ja nyt silmäteräni tekee kuolemaa, sisälmykset huntuna vedessä liehuen.
Ricordea yuma - busted!

Sama tuntematon lienee vastuussa myös vaaleanpunaisen zoanthus-populaation hitaasta tuhosta. Alussa zoanthuksia oli kymmeniä ellei jopa yli sata, sitten niiden määrä alkoi mystisesti laskea. Aiemmin polyyppien peitossa ollut kivi muuttui muutamassa viikossa yhä kaljummaksi. Yön pimeydessä taskulampulla suoritetut kyttäysoperaatiot johtivat lopulta todennäköisimmän syyllisen tunnistamiseen. Riuttaturvallisiksi joskus mainostettuja asterina-meritähtiä riivasi näemmä sietämätön lihanhimo, ja vaikka altaassa suoritettiin välittömästi meritähtien kansanmurhaa lähentelevä puhdistusoperaatio, kivi näytti kerrassaan surkealta.
zoanthuksia

Joku niitä polyyppeja edelleen napostelee, koska nykyisin zoanthuksia on enää kaksi tai kolme, ja nekin kovin kituliaita. Toisin sanoen: tulipa katettua meritähdille mukava neljänkymmenen euron buffetpöytä.

Aiemmin mainitussa terveen ricordean kuvassa ylempänä näkyy toinen tämänhetkinen harminaihe: laakamadot. Nämä madoista yksinkertaisimmat harminaiheet ansaitsevat varmaankin myöhemmin oman postauksensa, mutta voin jo tässä vaiheessa myöntää, että luoja, kuinka vihaankaan laakamatoja! Ennen akvaariota pidin laakamatojen laajaa sukua kiehtovana esimerkkinä eläinlajista, joka on evoluution myötä sopeutunut mitä erilaisempiin ympäristöihin. Nyt toivottaisin mieluusti koko veljeskunnan helvettiin olohuoneestani ja mieluummin koko mantereelta.

Jos kaikki menee hyvin ja eläimet eivät syö toisiaan, silloin luonnollisesti pettää tekniikka. Aloittelijoille vinkkinä: ei kannata ostaa imukupillisia streameja. Ennemmin tai myöhemmin käy ohraisesti.
Imukuppi-fail

Jos jotakin, niin riutta-akvaario opettaa ihmisen sietämään pettymyksiä ja kököttämään kärsivällisesti kivikasansa edessä odottamassa, että jotain alkaa tapahtua. Kun jotain sitten tapahtuu, se on – hivenen kärjistettynä – yleensä parhaimmillaankin lievästi negatiivista ja pahimmillaan täysi katastrofi. Netti on pullollaan harrastajien upeita riuttoja ja aloittelija luonnollisesti pyrkii kuumeisesti samaan, mutta kuten alalla yleinen sananlasku toteaa, riutta-akvaarioiden kanssa vain huonot asiat tapahtuvat nopeasti. Tai kuten eräs harrastaja asian tiivistää: ”Reef tanks are basically always looking for an excuse to die”, riutta-akvaariot vain odottavat tekosyytä kuollakseen.

Mainokset

Metsästysvideoita vinttikoirista

Aiemmassa kirjoituksessa naureskeltiin kaikenkarvaisille meriselityksille, joita olen kuullut ihmisten antavan koiransa huonolle menestykselle vinttikoirien maastojuoksukokeissa. Yleisimmät syyt tuntuvat liittyvän saaliin ja vieheen erilaiseen käyttäytymiseen ja siihen, että koirien oikomista rangaistaan maastokisoissa, vaikka oikeassa metsästystilanteessa oikominen ja saaliin liikkeen ennakoiminen on ilmeisesti täysin normaalia. Oikea metsästystilanne kummittelee muutenkin varsin usein vinttikoirakokeita koskevissa foorumi- ja radanvieruskeskusteluissa.

Miten paljon oikea metsästystilanne sitten poikkeaa nykyisistä koemuodoistamme? Suomessa vinttikoirien käyttö metsästysvälineenä on paitsi laitonta myös vaikeaa, koska meiltä puuttuvat laajat aukeat alueet, joilla näöllään metsästävät koirat voisivat toteuttaa luontaisia taipumuksiaan. Koirien työskentelyä on vaikea nähdä livenä missään – satunnainen rusakonajo metsässä ei oikeastaan ole rodunomainen metsästystilanne – mutta onneksi nykyisin on YouTube ja modernit arabinuoret, jotka ovat viime aikoina innostuneet lataamaan koiristaan videoita nettiin. Jos jaksaa kuunnella taustalla pauhaavaa arabipoppia ja autontorvien tööttäilyä eikä kameran jatkuva heiluminen aiheuta epileptistä kohtausta, salukinomistajille on tarjolla runsaasti ilmaista oppimateriaalia.

Salukien sertifikaattimatka radalla on 480 metriä. Maastokoeradat puolestaan vaihtelevat neljästäsadasta kahdeksaansataan metriin, ja yhtään pidempää rataa pidetään äärimmäisen rankkana. Useimpien rotujen alkuperämaissa kilometri taas ei ole matka eikä mikään, kuten alla olevasta videosta näkyy (alussa on pari sekuntia valokuvia, sitten päästään tositoimiin).

Radalla häröilevien salukien omistajien yleisin selitys diskiin on yleensä se, ettei salukia ole kehitetty ratajuoksuun, ja moni meikäläinen saluki juokseekin maastokisoissa puhtaammin kuin radalla. Esimerkkivideon tilanne ei kuitenkaan juuri muistuta Vinttikoiraliiton maastokoetta vaan lähinnä ratajuoksua, jossa koirat lähtevät tiukassa rykelmässä suoraan kulkevan ja nopeasti etenevän saaliin perään. Meikäläisestä salukien ratajuoksusta tilanteen tietysti erottaa matkan huikealta tuntuva pituus ja se, että koirat eivät härki tai pahemmin vilkuile toisiaan edes lähdössä. (Katiskassa on video saman porukan järjestämistä salukien ratakilpailuista, jossa koriat juoksevat kameliradalla.)

Vaikka tilanne ei ole ”oikeaa” metsästystä vaan lähinnä eräänlaista extreme-coursingia (gaselli on varta vasten päästetty irti koiria varten, kuten tästä videosta näkyy), kyseessä on kuitenkin aito ajotilanne rotutyypillisen saaliseläimen perässä.

Seuraavassa videossa taas ajetaan jänistä Englannissa ennen nykyistä jäniksenmetsästyskieltoa, ja jälleen ero maastokoetilanteeseen on ilmeinen, vaikka saaliin käyttäytyminen onkin aavistuksen lähempänä maastokoetilannetta. Maastokokeessa viehettä vedetään paljon kauempana, mutta tässä koira kirjaimellisesti kääntyy viisipennisellä, eikä se todellakaan ennakoi saaliin liikkeitä pitkin peltoa.

En tiedä, kuuluuko suomalaisten maastokoetuomarien koulutukseen aitojen metsästystilanteiden seuraamista edes nauhalta, tai pidetäänkö vinttikoirien metsästyskäyttäymisen tuntemista ylipäätään olennaisena. Maastokokeen on toki tarkoitus simuloida metsästystä, mutta kyllähän kaikki tietävät, että kyseessä on tyylitelty urheilulaji.

Molemmista salukivideoista voi kuitenkin päätellä ainakin sen, että sekä maasto- että ratakokeissa salukit juoksevat matkoja, jotka ovat aivan liian lyhyitä mitatakseen koirien kykyjä rotutyypillisissä metsästystilanteissa. Salukin – ja miksei monen muunkin samantyyppisessä maastossa vastaavaa riistaa metsästävän vinttikoirarodun – kuuluisi olla kestävyysjuoksija, mutta kokeissamme palkitsemme näyttävästi harppovia sprinttereitä. Asiassa sinänsä ei ole mitään pahaa, koska suomalaista vinttikoiraa ei ole tarkoituskaan käyttää metsästykseen, ja viettiä tai sen puutetta molemmat koemuodot toki mittaavat varsin kelvollisesti. Itse kuitenkin toivottaisin Suomeenkin tervetulleeksi ruotsalaiset 780 metrin ratakokeet.

Palataksemme videoihin, tässä on kaksi galgoa jäniksen perässä:

Kahdenkaan koiran ajotilanteessa ei kummankaan kannata oikoa, koska saalis hukkuisi välittömästi. Vauhtikaan ei nouse koskaan yhtä kovaksi kuin maastokisoissa. Galgoista puheen ollen, netistä löytyi puolituntinen kooste Espanjan vuotuisista jäniksenajon mestaruuskisoista. Kohdassa 11:18 alkavassa lähdössä näkyy maastoa, jonka luulisi hiljentävän usein kuullut valitukset siitä, että näköesteet maastoradalla ovat epätyypillisiä vinttikoirien metsästystilanteissa. Samassa lähdössä näkyy myös, kuinka toinen koirista koettaa ennakoida kauas karanneen saaliin liikkeitä – ja hukkaa saaliin hetkeksi kokonaan. Koira ei kuitenkaan luovuta, kuten vieheen kadottaneiden meikäläisten maastojuoksijoiden usein näkee tekevän, vaan kirii parinsa pian taas kiinni.

Iso-Britanniassa vinttikoirien rotutyypillinen metsästystilanne on nykyisin usein tällainen:

Kyseessä on metsästysmuoto nimeltä lamping tai spotlighting, jota käytetään kaniinien kaltaisten tuhoeläinten kontrollointiin. Valo heijastuu eläinten silmistä ja paljastaa niiden sijainnin, ja kuten jokainen öisellä metsätiellä jäniksen perässä ajellut autoilija tietää, puput eivät yleensä tajua hypätä valokiilasta pusikkoon.

Lopuksi tyylikäs vahinkoajo, jossa hienosti ajava lurcher (greyhound x skotlanninhirvikoira) on vähällä saada kauriin kiinni:

Mitä koirakirjoissa ei kerrota, osa 2 – harmien ja hajuhaittojen ABC

Peeing Dog

A niinkuin anaalirauhaset. Koirilla on peräaukon molemmin puolin rauhaset, jotka saattavat tukkeutua ja alkaa haista. Ne pitää tyhjentää käsin. Toimenpiteeseen on syytä varustautua kumihanskoilla. Erite löyhkää mädälle sillille. Tarvitseeko enempää sanoakaan?

B niinkuin BARF, jota ei kannata kokeilla kerrostalossa, ellei halua löytää rasvaisia broilerinroippeita matosta ja luita sohvasta. Haisee. Toinen vahva kandidaatti B-kirjaimelle ovat biohajoavat kakkapussit, joilla on ikävä taipumus biohajota turhan aikaisin.

C niinkuin Canikur ja muut oikeasti tehottomat ripulilääkkeet. Jotkut koirat ovat melkein aina ripulilla, mutta nekin jotka eivät ole, kehittävät varmasti ripulin viimeistään pitkillä automatkoilla tai silloin, kun olet töissä. Ripulipaskan poistaminen karvalankamatosta maksaa mattopesulassa kuudestakympistä ylöspäin.

D niinkuin debaakkeli. Enemmän tai vähemmän kiihtynyt mielipiteenvaihto, joka yleensä seuraa muita listalla mainittuja asioita. Debaakkeliin voivat osallistua perheenjäsenet, vastaantulijat, mielipidepalstojen kirjoittajat, toiset koiranomistajat ja tuntemattomat mummot.

E niinkuin esinahan tulehdus. Uroskoirien omistajille saattaa napsahtaa tällainen nakki (no pun intended), koska koirien esinahan alle kehittyy helposti tulehduksia. Esinahan tulehduksen tunnistaa siitä, että siittimen päästä valuu vihertävää, etovan hajuista eritettä. Tulehdusta hoidetaan tavalla, joka muistuttaa asiaan vihkiytymättömien ihmisten mielestä kovasti koiran runk… masturboimista. Toimenpiteestä ei ikinä ole kuvia koirakirjoissa.

F niinkuin furunkuloosi. Sitkeä tassutulehdus, joka aiheuttaa koirien tassuihin (tai pahimmassa mahdollisessa skenaariossa vaikkapa peräaukkoon) rakkuloita ja haavaumia. Ihme kyllä tämä vaiva ei aiheuta hajuhaittoja, mutta lääkkeenä käytettävät rasvat leviävät tassuista ympäri kämppää.

G niinkuin gyproc-levy, josta energisimmät koirayksilöt syövät työpäivän aikana itsensä läpi naapurin puolelle ja aiheuttavat debaakkelin.

H niinkuin helminauhapaska. Ruohoa, narua tai extreme-tapauksissa sukkahousuja syötyään koira paskantaa katkeamatonta ketjua, jossa pökäleet ovat helminauhan lailla kiinni toisissaan. Luonnollisesti ketju jää roikkumaan koiran perseestä, koira saa hepulin ja paska kulkeutuu kaikkialle. Tämä tapahtuu usein julkisella paikalla, ja ketju pitää tietenkin poistaa käsin. Fiksu omistaja pitää mukanaan ylimääräistä kakkapussia poisto-operaatiota varten. H tarkoittaa myös halitoosia eli kalmalle löyhkäävää hengitystä, jolla moni koira sulostuttaa huoneilmaa. Katso myös kohta I.

I niinkuin ilmavaivat. Geneven sopimus kieltää kaasuaseet, ja vireillä onkin useita oikeusjuttuja siitä, koskeeko kielto myös koirien pitämistä ihmisasunnoissa.

J niinkuin juoksuaika. Kaksi kertaa vuodessa narttukoiran omistajat joutuvat katselemaan koiransa takapäähän kiinnittynyttä turvonnutta donitsia. Verta on joka paikassa. Kuten niin moniin muihinkin listan kohtiin, tähänkin liittyy hajuhaittojen uhka.

K niinkuin kuola. Muita kandidaatteja ovat karvat, joita on joka paikassa, sekä kusi (katso V – virtsa).

L niinkuin latu. Joka saamarin niemi, notko ja saarelma vedetään Suomessa laduiksi heti tilaisuuden tullen, eikä sinne enää sen jälkeen ole koirakoilla asiaa. Vapaana olevilla koirilla on ikävä tapa löytää tiensä ladulle vaikka umpimetsästä ja käydä siellä paskalla, josta usein seuraa debaakkeli. Hiihtäjät ja koiranomistajat eivät yleensä tule toimeen keskenään, paitsi että molemmat ryhmät halveksivat koirahiihtäjiä.

koira ja karvalankamatto

M niinkuin mattopesulan alennukset. Kuvassa Lempi poseeraa useaan kertaan pesulassa vierailleella karvalankamatollamme. Vinkki kaikille uusille koira ja karvalankamatto -yhdistelmän omistajille: kannattaa kysyä pesulasta könttäalennusta heti, kun pentu tulee kotiin. Muita vaihtoehtoja: molo, jonka vuoksi uroskoirista on usein hankala löytää soveliaita kuvia joulukortteihin, tai madot, joiden potentiaalista enemmän kohdassa sisäloiset.

N niinkuin nylkytys. Uroskoirat nyt vain ovat ällöttävämpiä kuin nartut. Tuttavaperheen kääpipinseriltä piti takavarikoida sille vartavasten annettu panotyyny, kun koira nylkytti hullunkiilto silmissä vehkeensä vereslihalle. Tähän liittyy myös vaihtoehtoinen S-kirjain eli siemenneste väärissä paikoissa kuten sohvissa ja matoissa, mutta asiasta harvoin keskustellaan sivistyneessä seurassa.

O niinkuin oksennus. Sitä riittää, ja kuten useimmat listan asiat, se haisee. Tutustu myös oksennuksen ja matojen yhdistelmään kohdassa S – sisäloiset.

P niinkuin paska. Ehtymätön luonnonvara. Haisee. Kahden koiranomistajan keskustelu kääntyy vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin paskaan: minkä väristä, kuinka kiinteää, koska sitä viimeksi tuli ja minkä verran. Paska herättää kuitenkin kiihtymystä paitsi yleisönosastoilla keväisin niin myös koiranomistajissa silloin, kun metsästä löytyy paskaa, joka ei olekaan omaa tuotantoa. Esimerkiksi raksamiehen paska on monien koirien mielestä kerrassaan voittamaton gourmet-herkku. Talvisin raksamiehen paskan korvaa hiihtäjän paska. Jos koira syö kumpaakaan, seuraa yleensä debaakkeli. P voi myös tarkoittaa punkkia, joiden takia ei kannata nukkua kesäisin koiran kanssa samassa sängyssä, tai paskatanssia, joka on eräänlainen koiran nopeatempoinen rituaalitanssi, joka edeltää ulostamista.

Q niinkuin quart. Tilavuusyksikkö=1,136 litraa, joka on minimimäärä oksennusta tai löysää, limaista ulostetta matolla silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. Matosta ohi menneen eritteen määrä on aina enintään neljännesquart. (Q-kirjainta ehdotti terhi.)

R niinkuin ruskaa pakkasella. Ns. ruskaa pakkasella -tilanne syntyy, kun koirankakkapussissa on reikä, jota omistaja ei ole huomannut ajoissa, tai omistaja on erehtynyt käyttämään biohajoavaa pussia. Bubbling under: rapa, jota pitkäkarvaiset koirat kantavat sisään kilokaupalla, sekä ruvet, joita etenkin vinttikoirilla on jatkuvasti.

S niinkuin sisäloiset. Mikään ei kohota iloisen perhejuhlan tunnelmaa enempää kuin yllättäen matolle oksennettu vyyhti eläviä, vääntelehtiviä heisimatoja.

T niinkuin turpakäräjät. Debaakkelin äärimmäinen muoto. Vaihtoehtoisia valintoja: T niinkuin tiputtelu (ei kannata edes kysyä), T niinkuin tulehdus, T niinkuin täystuho.

U niinkuin uloste. Koska ulostetta on jo käsitelty, U voi tarkoittaa myös ummetusta, jonka kotihoitoon tarvitaan joskus kumihanskat ja rohkeata mielenlaatua.

V niinkuin virtsa. Riittoisaa ja haisevaa. Tästä on ihan oma blogikirjoituskin. V tarkoittaa teemaan sopivasti myös virtsankarkailua (steriloitujen narttujen ja vanhojen koirien vaiva).

Y niinkuin yskös. Moni koiraton ei uskokaan, mitä kaikkea koirat voivat yskäistä pihalle. Mikään ei herätä koiranomistajaa nopeammin kuin olohuoneesta kuuluva vaimea kakomisen ääni. Ylenanto eli oksennus alkaa tietysti myös Y-kirjaimella.

Zzzzzz niinkuin kovaääninen kuorsaus joka herättää koko huushollin. (Z-kirjaimen keksi Berry.)

Ä niinkuin ÄÄÄÄP!!! Kätevä yleiskielto tilanteisiin, jossa EI! tuntuu liian laimealta. Yleensä käytetään yskösten, väärässä paikassa suoritetun paskatanssin tai övereiden vetämisen keskeyttämiseen.

Ö niinkuin överit. Nimitys tilanteelle, jossa koira on päässyt käsiksi 25 kilon kuivamuonasäkkiin omistajan huomaamatta. Övereistä voi seurata yksi tai useampia tällä listalla mainituista asioista.

Kuten näkyy, vaikeat kirjaimet törkeästi ohitettu. Jos keksit hyvän puuttuvalla kirjaimella alkavan ällötyksen, ehdota sitä kommentissa ja lupaan lisätä sen krediittien kera. Lisää vaihtoehtoisia aakkosia löytyy kommenteista – kiitokset kaikille kuvottavia ehdotuksia keksineille, ja lisää saa toki ehdottaa.

Mitä muuta koirakirjoissa ei kerrota?

Osa 1: Sisäsiisteysongelmat
Osa 3: Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin rotukoirat?
Osa 4: Kuinka roturulettia pelataan

Pakkaspäivänä pölypunkeista eroon? Olet myöhässä.

Pakkaslukemien laskiessa alle kymmenen alkaa monessa kodissa sota pölypunkkeja vastaan. Patjat, tyynyt ja peitteet raahataan vaivoja säästelemättä ulos pakkaseen, ja leutoina talvina voivotellaan, kuinka pölypunkit pääsevät estoitta mellastamaan ja lisääntymään vuodevaatteissa. Lapsikin tietää, että pölypunkki on pelottava vitsaus: juuri ja juuri paljain silmin erottuvat hämähäkkieläimet tunkeutuvat niin sanotusti suoraan iholle, majailevat kanssamme yhteisessä vuoteessa allergioita aiheuttamassa ja elävät syömällä ihostamme hilseillyttä kuollutta solukkoa. Lisäksi pölypunkki on pienestä koostaan huolimatta aivan törkeän ruma, suorastaan painajaismainen.

Dermatophagoides pteronyssinus

Yök.

Pölynimurikauppiaiden ja äitini kaltaisten siivousintoilijoiden suosikkitarinan mukaan patjojen ja tyynyjen paino kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa, kiitos vuodevaatteisiin kertyvien pölypunkkien ruumiiden ja eritteiden. Lapsena ajatus sai viskaamaan tyynyn kutsumattomine vieraineen lattialle ja nukkumaan ilman – aivan suotta. Juttu on täysin tuulesta temmattu. Suomessa tyynyihin kertyvistä punkkikalmoista ei tarvitse olla senkään vertaa huolissaan kuin ulkomailla, koska keskuslämmitys ja synteettiset materiaalit ovat hävittäneet pölypunkin asunnoistamme lähes sukupuuttoon jo vuosia sitten.

Kymmeniä vuosia jatkunut propaganda onkin siis täyttä tuubaa. Pölypunkkeja ei vilistäkään patjoissamme miljoonittain, ei ole vilistänyt enää vuosikausiin. Jo muutama vuosi sitten tutkija Juhani Itämies kertoi Kalevassa, ettei Oulun yliopiston eläintieteen laitokselle saapuneissa näytteissä ole näkynyt pölypunkkeja vuosikymmeniin. Terveystarkastajan kanssa suoritetussa päiväkotiratsiassa ei löytynyt punkin punkkia. Duodecimin lääkärikirjakin vakuuttaa pölypunkkien käyneen Suomessa niin harvinaisiksi, ettei niitä tahdo enää saada mistään edes tutkimuskäyttöön.

Vanha pölypunkkipelko istuu kuitenkin tiukassa. Martat eivät suostu asiaa uskomaan, Maikkarin Koti-sivustolla todetaan lähdettä mainitsematta vihollisen lymyilevän edelleen keskuudessamme, ja kodinkonekauppiaat tarjoavat uuden imurin ostajalle edelleen tuikitarpeellista pölypunkkisuodatinta. Erityiset allergiapotilaille tarkoitetut pölypunkkilakanat tekevät kauppansa paremmin kuin koskaan, vaikka pölypunkki on todennäköisesti syytön myös sen niskoille usein sälytettäviin selittämättömiin allergiaoireisiin. Moni on saanut allergiatestissä positiivisen tuloksen pölypunkille, mutta tosiasiassa allergiaoireet eivät vähene pölypunkkien määrän vähentyessä – siis edes siellä, missä ahtaalle ajettua pölypunkkia vielä tavataan. Positiivisen tuloksen aiheuttaakin usein pölypunkin sukulainen varastopunkki, jonka aiheuttamat allergiaoireet vaivaavat erityisesti varastoissa, viljamakasiineissa ja eläinsuojissa työskenteleviä. Usein allergiset oireet myös aiheutuvat pelkästä pölystä, vaikkei punkkeja olisi mailla halmeilla.

Suomessa pölypunkkejä löytyy nykyisin lähinnä eläinsuojista, vanhoista navetoista ja puulämmitteisistä mummonmökeistä. Keskuslämmitetyissä kodeissa niiden on talvisin lähes mahdoton elää, ja kesälläkin nykyaikaisen asunnon ilmankosteus jää yleensä punkkien kannalta aivan liian alhaiseksi. Pölypunkkien asemesta ihmisten kannattaisikin olla huolissaan toisesta, huomattavasti elinvoimaisemmaksi osoittautuneesta vihollisestamme: suomalaiset seinäludehavainnot ovat parinkymmenen vuoden tauon jälkeen moninkertaistuneet muutamassa vuodessa, ja maailmalla jo päihitetyksi luultu lude on parhaillaan tekemässä vahvaa comebackia.

Miksi koirani ei menestynyt maastokisoissa?

1. Kisassa mitattiin tällä kertaa pelkkää ajoa, ei metsästystä.

2. Koirani on liian älykäs ajaakseen muovipussia, paitsi silloin, kun se yllättäen ajaakin sitä, jolloin se on edelleenkin älykäs, mutta suostuu moiseen vain minua miellyttääkseen.

3. Pari sai paremmat pisteet, koska sen mantteliin oli kirjailtu numero 1, joka hypnotisoi tuomarit pitämään sitä parhaana.

4. Lähtöä jouduttiin vieherikon takia odottelemaan liian kauan, ja koirani ehti masentua.

5. Koirani oli heti ensimmäisessä lähdössä, eikä ehtinyt päästä fiilikseen.

6. Rodussani on tavallisesti vain kaksi kilpailijaa, ja nyt oli sen toisen vuoro.

7. Olihan se tiedossa, että tuomari/vieheenvetäjä/toimiston täti oli varannut ensi vuodeksi pennun kaverin koirasta, joka sitten – yllätys yllätys – sai parhaat pisteet ja valioitui.

8. Rata oli liian pitkä, ja koirani on sprintteri.

9. Rata oli liian lyhyt, ja koirani on stayeri.

10. Vieheenvetäjä veti kaverinsa koiralle viehettä lähempänä kuin muille.

11. Kisapäivänä satoi, ja koira jäykistyi kylmässä.

12. Kisapäivänä paistoi aurinko, ja koirasta katosi helteellä se paras terä.

13. Koirani on tottunut juoksemaan vain vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja nykyinen jako luokkiin sukupuolen mukaan on epäreilua sitä kohtaan.

14. Koira eksyi radalta, koska aurinko heijastui parin pannansoljesta ja häikäisi sen.

15. Koirallani oli liian nopea pari. Oikeassa rodunomaisessa metsästystilanteessa koirat ovat yhtä nopeita.

16. Koirani ei oikonut, mutta tuomari oli kierosilmäinen ja näki omiaan.

17. Toimistontädit vetivät finaalirajan silkkaa vittumaisuuttaan juuri minun koirani edestä.

18. Sinisellä manttelilla sai epäreilua kilpailuetua alkukaarteessa, ja minun koiralleni sattui punainen mantteli.

19. Voittajakoiran turkkia oli takuulla ajeltu, kun taas minun koirani juoksee luomuna.

20. Eläinlääkäri kuunteli voittajakoiran sydäntä vain viisi sekuntia, vaikka kaikki tietävät, että sitä vaivaa rutto, kuppa ja sydänvika, jotka paljastuvat vasta kuuden sekunnin perinpohjaisella tutkimuksella.

21. Lähettäjä päästi takuulla minun koirani irti nanosekuntia myöhemmin kuin kaverin koiran.

22. Kisapaikka oli tasainen pelto, joka ei mitannut kunnolla voittajien ominaisuuksia, ja isompiin haasteisiin tottunut koirani kyllästyi moiseen ja jätti kesken.

23. Radalla oli näköeste, mikä on täysin maastokisojen ja oikean metsästystilanteen hengen vastaista, koska todelliset saaliit pysyttelevät ilman muuta aina aukealla ja ne kovimmat metsästyskoirat taas osaavat säästää voimiaan ja keskeyttää, jos pupu katoaa näkyvistä.

24. Radalla oli paljon korkeuseroja, jotka ovat paitsi vaarallisia, niin myös oikean metsästystilanteen hengen vastaisia, koska beduiinit ja tataarit käyvät aina lanaamassa arot ja aavikot jeepeillään ennen metsästystä.

25. Kisapaikka oli heinäpelto, jossa oli liikaa heinää.

26. Kisapaikka oli hiekkamonttu, jossa oli liikaa hiekkaa.

27. Rata oli liian suora, mikä on oikean metsästystilanteen hengen vastaista, ja sitä paitsi oikea pupu ei juokse suoraan.

28. Rata oli liian mutkikas, mikä on nivelille vaarallista, ja sitä paitsi oikea pupu ei tee tiukkoja mutkia.

29. Kyseessä olivat kansainväliset kisat, ja koirani ulkomaalainen pari sai epäreilua kilpailuetua kauluristaan, kun mantteli rajoitti koirani liikkeitä.

30. Kaikilla kilpakumppaneilla on asuntoautot, kun taas meillä on pieni rupinen Toyota, joka päästää pakokaasut sisään.

31. Joku poksautti pellon laidalla kuoharipullon, ja koirani luuli olevansa Espan puistossa piknikillä ja lähti etsimään eväsleipiä.

32. Uljas koirarotuni on kehitetty suden, karhun ja arobiisonin metsästykseen, eikä muovipussi ole saaliina sen kiinnostuksen arvoinen.

33. Vieheenvetolaitteesta lähti liian kova ääni ja koiralta meni pasmat sekaisin.

34. Tuomarit antoivat enemmän pisteitä erikoisen väriselle koiralle, koska silmä turtuu rodun tavalliseen väritykseen.

35. Koirani on päätänsä käyttävä, älykäs ja yhdessä työskentelevä metsästäjä eikä mikään peräkanaa tai rinnakkain juokseva pikajuoksija, ja nyt se päätti käyttää päätään ja juosta yhdessä parin kanssa ulos pellolta.

36. Rataa ei oltu optimoitu juuri minun rodulleni, joka poikkeaa niin paljon edukseen muista vinttikoiraroduista, että ratasuunnittelijoiden pitäisi suorittaa kolmivuotiset AMK-opinnot Päijät-Pohjolan ratainstituutissa osatakseen tehdä oikeutta rotuni ainutkertaisille kyvyille.

37. Koiralleni ei annettu reiluja mahdollisuuksia, koska se ei päässyt finaaliin, jossa tiedän sen olevan parhaimmillaan.

38. Eläinlääkäri kielsi koiraani osallistumasta finaaleihin, vaikka se ontui ihan vain pikkuisen.

39. Voittajakoiran kasvattaja on takuulla sekoittanut salaa linjoihinsa greyhoundia.

40. Kisapelto oli rajattu samanlaisella muovinauhalla kuin viehe, ja koirani ymmärrettävästi erehtyi kohteesta.

41. Koirani näyttää parastaan vain todella vaativilla radoilla, ja tämänpäiväinen oli pelkkä aloittelijoille sopiva pellerata.

42. Buffasta ei saanut tuttua makkaramerkkiä, eikä koira tiennyt olevansa kisoissa.

43. Kisapelto oli vinttikoiraradan vieressä, ja koirani luuli olevansa ratakisoissa.

44. Talvimaastoissa oli liian talvista.

45. Koirani on rotua, joka on kehitetty ajuetyöskentelyyn, eikä kaksi koiraa ole mikään ajue.

46. Tuomarit olivat sokeita pölvästejä.

Mitä koirakirjoissa ei kerrota, osa 1 – sisäsiisteysongelmat

Ensimmäistä koiraansa hankkiville tulee usein yllätyksenä, että koirarotujen väliset erot eivät rajoitu pelkkään ulkonäköön, kokoon ja siihen, onko rotu hyvä lasten kanssa. Valitettavasti suurin osa koiraa harkitseville suunnatuista materiaaleista keskittyy eri rotujen positiivisiin ominaisuuksiin, ja rotujen vähemmän miellyttävät erikoispiirteet saattavat tulla pennunostajille jonkinasteisena yllätyksenä.

Pooches help, your pee is killing me

Kuva: DBarefoot @ Flickr

Sisäsiisteysongelmat ovat yksi yleisimmistä koiranomistajien harminaiheista. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä osa koirista ei opi koskaan sisäsiisteiksi, ja vaikuttaisi vahvasti siltä, että ongelma on keskittynyt tiettyihin rotuihin. Huonolla tuurilla sisäsiisteysongelmaisen koiran voi saada rodusta kuin rodusta – ja sekarotuistenkin tiedetään tähän syntiin syyllistyneen – mutta todennäköisyydet vetää se lyhyt tikku ovat tavanomaista korkeammat ainakin kiinanharjakoirissa, kääpiöpinsereissä, italianvinttikoirissa, mäyräkoirissa, lunnikoirissa ja chihuahuoissa. Netissä suoritetun pikaisen kyselyn perusteella muitakin epäiltyjä löytyy.

Ongelma on yleinen, mutta kovin vaiettu. Harvassapa ovat ne koirakirjat tai rotuoppaat, joissa asiasta mainittaisiin muuten kuin sivulauseessa, vaikka vaivan kanssa painivia koiranomistajia löytyy läjäpäin. Kasvattajatkaan eivät kokemukseni mukaan ole kovin halukkaita puimaan asiaa, ja varsinaisia vaikenemisen mestareita ovat rotujärjestöt.

Suomen kiinanharjakoirat ry ei mainitse rotuesittelyssään sisäsiisteysongelmista sanallakaan, vaikka kyseessä on rodun enemmän tai vähemmän julkisesti tunnustettu taipumus. Potentiaalista harjakoiran omistajaa muistutetaan ihonhoidon erityisvaatimuksista, mahdollisista hammaspuutoksista sekä rotua vaivaavista lukuisista perinnöllisistä sairauksista, mutta ei sanaakaan siitä, että harjakoiran omistajaksi mielivän on syytä varautua luuttuamaan pissiä omien ja vieraiden huonekalujen kulmista seuraavat 15 vuotta. Ei ole sattumaa, että ns. poikapöksyjen eli peepadien suurin käyttäjäkunta tuntuu koostuvan harjakoirista.

Suomen mäyräkoirayhdistyksen rotuopas on maksullinen, joten en päässyt tutkimaan sen antia sisäsiisteyden suhteen, mutta perin kainosti asiaan suhtautuu myös kääpiöpinserien rotuesittely, lunnikoirien vastaavasta sentään löytyy maininta siitä, että sisäsiisteyden opettelussa tarvitaan kärsivällisyyttä. Italianvinttikoirista taas todetaan rotuyhdistyksen sivuilla seuraavaa:

Italianvinttikoirapennun sisäsiisteyskasvatuksessa on oltava huolellinen kuten muidenkin pienikokoisten rotujen kanssa. Pikkukoirat voivat olla hitaampia oppimaan sisäsiisteyden kuin isompikokoiset rodut.

Eli kyseessä ei yhdistyksen mukaan suinkaan ole rotuun pesiytynyt ei-toivottu piirre, vaan koosta johtuva ominaisuus, joka vaivaa kaikkia ”pikkukoiria” ja on helposti poistettavissa koulutuksella. Hämmentävästi vain moni saman kokoinen pikkukoirarotu tuntuu oppivan italiaanoa helpommin sisäsiistiksi, ja jotkut italiaanot eivät opi kouluttamallakaan. Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa, että asia olisi koulutuskysymys: Usein tilanne on se, että kokeneen koiraihmisen muunrotuiset koirat ovat sisäsiistejä, mutta se yksi ongelmarodun edustaja lorottelee iloisesti nurkkiin siinä missä ensikertalaisenkin samanrotuinen yksilö.

On yhdistyksellä väitteessään kyllä sen verran perää, että suurin osa ongelmaroduista kuuluu kääpiökoiriin. Lyön vaikka vetoa, että esimerkiksi Paris Hiltonilla on sisäkkö, jonka tehtävänä on pyyhkiä pikkukoiran jätökset marmorilattialta. On myös myönnettävä, että moni pissaliisan tai -lassen tavisomistajakin vaikuttaa tyytyväiseltä lemmikkiinsä ajoittaisista hajuhaitoista huolimatta. Ei tiedetä, onko joidenkin kääpiökoirien rakenteessa piirteitä, jotka altistavat ne sisäsiisteysongelmille, mutta ehkä koiran (ja läjän/lätäkön) pieni koko saa omistajat suhtautumaan tyynemmin asiaan? Jos muuten menestyneiden ja mukavien koirien merkkailua ja sisälle tekemistä on katsottu sormien välistä muutaman sukupolven ajan, ehkä ominaisuus on kaikessa hiljaisuudessa päässyt yleistymään kannassa?

Uusilta koiranomistajilta vaaditaankin valveutuneisuutta.  Ota asioista selvää, kysele ja vaadi kasvattajia karsimaan sisäsiisteysongelmaiset yksilöt jalostuksesta. Ennen kaikkea, älä ota ongelmarotuun kuuluvaa koiraa ajatellen, että minun pentunipa on varmasti se poikkeus, joka oppii helpolla sisäsiistiksi. Parhaat mahdollisuudet onnistumiseen on niillä, jotka tiedostavat ongelman, tenttaavat kasvattajaa asian suhteen ja aloittavat harjoitukset heti pennun tultua kotiin… ja jotka ovat jo ennalta varautuneet siihen, ettei kovakaan työ välttämättä kanna hedelmää. Parempi hommata ne peepadit jo valmiiksi kaappiin ja tuoksulamppu takankulmalle.

Mitä muuta koirakirjoissa ei kerrota?

Osa 2: Harmien ja hajuhaittojen ABC
Osa 3: Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin rotukoirat?
Osa 4: Kuinka roturulettia pelataan

Osterin elämää

Talvinen maisema

Kuva: MCS@Flickr

Biology

Is this happiness or oyster-life?
This flexing of muscular torso-foot
joy’s wonder? This sifting of silt
from food in the shifting chill-dark?
If, in my mind, there is a life of flight
in the light beyond the over-swirl,
must I unfix my lips from this rock
to be right? Or is my apex to worry
quartz against my shell?

(Stephen O’Connor)

Jo muinaiset roomalaiset… entomofagiaa aloittelijoille

Hesariinkin päätynyt hollantilainen tutkimus suosittelee hyönteisten syömistä keinona hidastaa ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen yhteenvedossa mainitaan mm. Blaptica dubia, Acheta domesticus sekä terraarioharrastajille tuttu Tenebrio molior. Suomeksi sanottuna tutkimusryhmä siis kokkasi ruokaa mm. torakoista, kotisirkoista sekä jauhopukeista.

Hänen mukaansa jauhopukin toukat sopivat hyvin piirakoihin, mutta kotisirkat ovat parhaita niin makunsa kuin suuntuntuman puolesta.

Harmillisesti sekä Helsingin Sanomien jutusta että tutkimusyhteenvedosta puuttuivat reseptit, mutta Lena Huldenin tiedeblogista bongasin mm. tämän köyhän miehen proteiinijauheen ohjeen:

Hyönteisjauhojen valmistus

Laita puhdistetut hyönteiset leivinpaperille uunipellille. Paista 200° ja kuivata 1-3 tuntia. Valmiit hyönteiset ovat aika hauraat ja menevät helposti rikki. Jauha hyönteiset esim. kahvimyllyssä. Monitoimikone käy myös hyvin. Voit lisätä jauhetta melkein mihin tahansa ruokaan; laatikoihin, keittoihin leipään tai lihapulliin.

T. molior

Jauhopukki, toukka ja kotelo... lautasella.

100 grammaa kotisirkkaa sisältää 121 kilokaloria, 12,9 grammaa proteiinia, 5,5 grammaa rasvaa, 5,1 g hiilihydraatteja, 75,8 mg kalkkia, 185,3 mg fosforia, 9,5 mg rautaa, 0,36 mg tiamiinia, 1,09 mg riboflaviinia ja 3,10 mg niasiinia.  Kotisirkan hyötysuhde ravintoaineena on huimasti parempi kuin esimerkiksi naudanlihan ja ne hyödyntävät laiduntamansa rehun tehokkaammin kuin perinteinen lihakarja.

Torakoiden tai heinäsirkkojen syöminen vaatii ehkä sisua ja ennakkoluulotonta asennetta, mutta jauhopukki on kuin luotu ihmisravinnoksi. Pliniuksen mukaan roomalaiset olivat hulluina jauhoilla ja viinillä lihotettuihin kovakuoriaistoukkiin, ja Amerikan alkuperäiskansat syövät jauhopukkeja vieläkin. Toukat ovat kuulemma meheviä ja aikuiset mukavan rapsakoita, joskin eläinkauppiaani mukaan täysikasvuinen jauhopukki on toukkaa köyhempi proteiinin ja hivenaineiden lähde.

Manataka-intiaanit suosittelevat:

Paistettua riisiä ja jauhomatoja

1 muna
1 tlk öljyä
2dl vettä
1 sipuli
4 tlk soijakastiketta
valkosipulijauhetta
2,5 dl pikariisiä
2,5dl jauhomatoja

Paista muna pannulla samalla sekoittaen niin, että munan rakenne rikkoutuu. Lisää vesi, soijakastike, jauhomadot, valkosipulijauhe ja silputtu sipuli. Anna kiehahtaa. Lisää riisi ja poista kattila liedeltä. Peitä kannella ja anna hautua.

Kuka tahansa jauhomatoja kasvatellut voi vahvistaa, että ne ovat poikkeuksellisen helppohoitoisia ruokaeläimiä. Meiltä unohtui kerran jauhomatoämpäri toukokuussa terassille, ja syyskuussa ämpärin kannen alta paljastui elinvoimainen ja monisatapäinen jauhopukkikanta. Kuoriaiset menestyvät jopa ilman ruokintaa, koska aikuiset syövät toisiaan ja toukat syövät aikuisten ulosteet. Kätevää!

Hyönteisistä voi tehdä muutakin kuin ruokaa. Vanhoina hyvinä aikoina Suomessa on poltettu viinaa muurahaisen munista (mistäpä yritteliäät suomalaiset eivät olisi viinaa poltelleet) enkä näe mitään syytä, miksei jauhopukin toukkia tai koteloita voisi käyttää samaan tarkoitukseen, jos touhu olisi laillista. 

Kuva: Frank Vincentz, Wikimedia Commons

Dactylopius coccus costa alias E120.

Entomofagia saattaa tuntua ajatuksena vastenmieliselle, mutta useimmat ihmiset syövät hyönteisiä jatkuvasti tietämättään. Valmisruokien ja makeisten lisä- ja väriaineet E904 ja E120 valmistetaan hyönteisistä tai niiden eritteistä. Välimeren viikunat mukavasti rouskuvine sisuksineen sisältävät siementen ohella lukemattomia viikunapistiäisten ruumiita. Sata grammaa pakastevihanneksia sisältää keskimäärin 30-60 kirvan tai vihannespunkin osaa ja suklaalevystä löytyy mitä todennäköisimmin jauhettua torakkaa.

Mitä kalliimmaksi ruoan hinta kohoaa, sitä houkuttelevammaksi hyönteisten käyttö ravintoaineena muuttuu – ellei kuluttajalle, niin taatusti ainakin valmisruokafirmoille. Ihmisille on todistetusti helppoa myydä mitä tahansa epämiellyttävää, kunhan pahennusta aiheuttavat ainesosat on huolella teksturoitu piiloon. Jos nykyisin HK:n ”lihapullissa” on puolet kanankauloja, ehkä tulevaisuudessa niissä on kärpäsentoukkia tai kulkisirkkaa. Kuka patentoi ensimmäisenä kätevän, lapsillekin maistuvan paneroidun bugetin?

Etymologis-etologinen iltapäivä

Sarjassamme ”mitä hittoa”: BBC:n Life-dokumenttisarjassa tuli vastaan mielenkiintoinen uusi kalatuttavuus Neoclinus blanchardi, naapuri helvetistä.

Normipäivä fringeheadilässä?

Kala itsessään on mielenkiintoinen, mutta parasta on sen englanninkielinen nimi, Sarcastic fringehead. Ehdin jo huvittuneena arvella, että fringeheadin ristijä on nimennyt löytönsä lemmittynsä mukaan, mutta ystäväni kaivoi jostakin tiedon sanan ’sarcastic’ alkuperäisestä merkityksestä. Kävi ilmi, että sarkastisuudella on veriset etymologiset juuret. Kreikan σαρκάζω, ’sarkazo’ tarkoittaa kuulemma lihan repimistä. Älä käy Sarcastic fringeheadille!

Otsatukkaa ei N. blanchardilla ole, mutta sen sukulaisilla on sitäkin komeammat:

N. uninotatus
N. uninotatus ja ysärihenkinen etujeejee.


N. stephensae.