Mitä koirakirjoissa ei kerrota, osa 1 – sisäsiisteysongelmat

Ensimmäistä koiraansa hankkiville tulee usein yllätyksenä, että koirarotujen väliset erot eivät rajoitu pelkkään ulkonäköön, kokoon ja siihen, onko rotu hyvä lasten kanssa. Valitettavasti suurin osa koiraa harkitseville suunnatuista materiaaleista keskittyy eri rotujen positiivisiin ominaisuuksiin, ja rotujen vähemmän miellyttävät erikoispiirteet saattavat tulla pennunostajille jonkinasteisena yllätyksenä.

Pooches help, your pee is killing me

Kuva: DBarefoot @ Flickr

Sisäsiisteysongelmat ovat yksi yleisimmistä koiranomistajien harminaiheista. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä osa koirista ei opi koskaan sisäsiisteiksi, ja vaikuttaisi vahvasti siltä, että ongelma on keskittynyt tiettyihin rotuihin. Huonolla tuurilla sisäsiisteysongelmaisen koiran voi saada rodusta kuin rodusta – ja sekarotuistenkin tiedetään tähän syntiin syyllistyneen – mutta todennäköisyydet vetää se lyhyt tikku ovat tavanomaista korkeammat ainakin kiinanharjakoirissa, kääpiöpinsereissä, italianvinttikoirissa, mäyräkoirissa, lunnikoirissa ja chihuahuoissa. Netissä suoritetun pikaisen kyselyn perusteella muitakin epäiltyjä löytyy.

Ongelma on yleinen, mutta kovin vaiettu. Harvassapa ovat ne koirakirjat tai rotuoppaat, joissa asiasta mainittaisiin muuten kuin sivulauseessa, vaikka vaivan kanssa painivia koiranomistajia löytyy läjäpäin. Kasvattajatkaan eivät kokemukseni mukaan ole kovin halukkaita puimaan asiaa, ja varsinaisia vaikenemisen mestareita ovat rotujärjestöt.

Suomen kiinanharjakoirat ry ei mainitse rotuesittelyssään sisäsiisteysongelmista sanallakaan, vaikka kyseessä on rodun enemmän tai vähemmän julkisesti tunnustettu taipumus. Potentiaalista harjakoiran omistajaa muistutetaan ihonhoidon erityisvaatimuksista, mahdollisista hammaspuutoksista sekä rotua vaivaavista lukuisista perinnöllisistä sairauksista, mutta ei sanaakaan siitä, että harjakoiran omistajaksi mielivän on syytä varautua luuttuamaan pissiä omien ja vieraiden huonekalujen kulmista seuraavat 15 vuotta. Ei ole sattumaa, että ns. poikapöksyjen eli peepadien suurin käyttäjäkunta tuntuu koostuvan harjakoirista.

Suomen mäyräkoirayhdistyksen rotuopas on maksullinen, joten en päässyt tutkimaan sen antia sisäsiisteyden suhteen, mutta perin kainosti asiaan suhtautuu myös kääpiöpinserien rotuesittely, lunnikoirien vastaavasta sentään löytyy maininta siitä, että sisäsiisteyden opettelussa tarvitaan kärsivällisyyttä. Italianvinttikoirista taas todetaan rotuyhdistyksen sivuilla seuraavaa:

Italianvinttikoirapennun sisäsiisteyskasvatuksessa on oltava huolellinen kuten muidenkin pienikokoisten rotujen kanssa. Pikkukoirat voivat olla hitaampia oppimaan sisäsiisteyden kuin isompikokoiset rodut.

Eli kyseessä ei yhdistyksen mukaan suinkaan ole rotuun pesiytynyt ei-toivottu piirre, vaan koosta johtuva ominaisuus, joka vaivaa kaikkia ”pikkukoiria” ja on helposti poistettavissa koulutuksella. Hämmentävästi vain moni saman kokoinen pikkukoirarotu tuntuu oppivan italiaanoa helpommin sisäsiistiksi, ja jotkut italiaanot eivät opi kouluttamallakaan. Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa, että asia olisi koulutuskysymys: Usein tilanne on se, että kokeneen koiraihmisen muunrotuiset koirat ovat sisäsiistejä, mutta se yksi ongelmarodun edustaja lorottelee iloisesti nurkkiin siinä missä ensikertalaisenkin samanrotuinen yksilö.

On yhdistyksellä väitteessään kyllä sen verran perää, että suurin osa ongelmaroduista kuuluu kääpiökoiriin. Lyön vaikka vetoa, että esimerkiksi Paris Hiltonilla on sisäkkö, jonka tehtävänä on pyyhkiä pikkukoiran jätökset marmorilattialta. On myös myönnettävä, että moni pissaliisan tai -lassen tavisomistajakin vaikuttaa tyytyväiseltä lemmikkiinsä ajoittaisista hajuhaitoista huolimatta. Ei tiedetä, onko joidenkin kääpiökoirien rakenteessa piirteitä, jotka altistavat ne sisäsiisteysongelmille, mutta ehkä koiran (ja läjän/lätäkön) pieni koko saa omistajat suhtautumaan tyynemmin asiaan? Jos muuten menestyneiden ja mukavien koirien merkkailua ja sisälle tekemistä on katsottu sormien välistä muutaman sukupolven ajan, ehkä ominaisuus on kaikessa hiljaisuudessa päässyt yleistymään kannassa?

Uusilta koiranomistajilta vaaditaankin valveutuneisuutta.  Ota asioista selvää, kysele ja vaadi kasvattajia karsimaan sisäsiisteysongelmaiset yksilöt jalostuksesta. Ennen kaikkea, älä ota ongelmarotuun kuuluvaa koiraa ajatellen, että minun pentunipa on varmasti se poikkeus, joka oppii helpolla sisäsiistiksi. Parhaat mahdollisuudet onnistumiseen on niillä, jotka tiedostavat ongelman, tenttaavat kasvattajaa asian suhteen ja aloittavat harjoitukset heti pennun tultua kotiin… ja jotka ovat jo ennalta varautuneet siihen, ettei kovakaan työ välttämättä kanna hedelmää. Parempi hommata ne peepadit jo valmiiksi kaappiin ja tuoksulamppu takankulmalle.

Mitä muuta koirakirjoissa ei kerrota?

Osa 2: Harmien ja hajuhaittojen ABC
Osa 3: Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin rotukoirat?
Osa 4: Kuinka roturulettia pelataan

Mainokset

19 thoughts on “Mitä koirakirjoissa ei kerrota, osa 1 – sisäsiisteysongelmat

  1. Päivitysilmoitus: Mitä koirakirjoissa ei kerrota, osa 2 – harmien ja hajuhaittojen ABC « Oudon rannan hiekka

  2. ”Ei tiedetä, onko joidenkin kääpiökoirien rakenteessa piirteitä, jotka altistavat ne sisäsiisteysongelmille…”
    – Eikö? Pienemmillä koirilla on tiheämpi sydämen lyöntitiheys, joten niillä on tätä myötä myös nopeampi aineenvaihdunta. Tämä kulkee käsi kädessä sisäsiisteysopettelun kanssa. Muitakin syitä toki on, ja rotukohtaisia, mutta tämä on se tutkittu syy miksi pienillä koirilla on sisäsiisteysongelmia enemmän kuin isoilla.

  3. Huh! Onneksi shibat oppivat sisäsiistiksi melkein itsestään (itse asiassa moni shiba ei suostu tekemään tarpeitaan edes kotipihalle, koska se on liian lähellä ”pesää”). Meillä pentuna tullut koira oli täysin sisäsiisti jo reippaasti ennen puolen vuoden ikää, jota pidetään ikänä, jota ennen koiralta ei voi fyysisistäkään syistä johtuen edellyttää sisäsiisteyttä. Eli shibojen kohdalla tuo pieni koko ei ainakaan aiheuta ongelmia, vaikka eiväthän ne mitään varsinaisia kääpiökoiria toki ole.

  4. Shiba taitaa olla suunnilleen lunnikoiran kokoinen? Meillä oli aikanaan lunnikoira, joka kusi ja paskansi sisään, vaikka ovi tarhaan oli kesäisin koko ajan auki ja vaikka talouden muunrotuiset koirat oli onnistuttu opettamaan sisäsiisteiksi ilman kummempia ongelmia.

    En kyllä niele kokonaisena tuota sydämen lyöntitiheys -teoriaa, koska on olemassa pikkukoirarotuja, joissa kuseskeluongelmaa ei esiinny, ja vastaavasti jotkut pahimmista (esim. harjis) eivät oikeastaan ole niitä pienempiä. Lisäksi ongelma taitaa olla kääpiöuroksilla yleisempi kuin kääpiönartuilla, ja liittyy selvästi merkkailuun.

    • Hyvä pointti, ehkä tässä asiassa huomio kiinnittyy jälleen kerran omistajiin, ja etenkin näillä uroksilla mahdollisesti esiintyvään turhautuneeseen dominanssiin? Ainakin oman chihu-urokseni kanssa huomasin, että sisälle pissiminen loppui kuin seinään, kun vähensin koiran silittelyä ja hellimistä ns. väärällä hetkellä, ja aloin tarkkailla muutenkin sitä milloin huomioin koiran käytöstä hellyydellä. Luulisin, että koiralle oli epäselvä, ”kenen mailla ollaan”, koska kuseskelua esiintyi juuri minun läheisyydessä ja usein koira jopa tuijotti suoraan silmiin tarpeita toimittaesaan… Ihmeen vähällä kyllä loppui.

      Olen myös kuullut legendaa, että pikkukoirien pienempi rakko/lyhyempi suoli aiheuttaisivat vaatimattomamman pidätyskyvyn. Mene – tiedä, meidän ukko kyllä pidättää vaivatta 12 tuntia (yön yli) ja tarpeen vaatiessa vähän pitempäänkin ennen kuin tekee elettäkään kintun nostamisessa. Toki olen myös parista virheestä oppinut, että kannattaa se piski viedä pihamaalle siinä aamulla heräämisen jälkeen ja kävellä vähän, että tulee kaikki ulos, eikä mitään ikäviä ylläreitä matolle päivän aikana. 😀

      Chihuista kyllä liikkuu jos vaikka minkälaista kertomaa, eräskin tuttuni juorusi naapurin perheessä olevan nelivuotiaan uroksen, joka on kuseskellut kaikki pystysuorat pinnat talossa keltaiseksi, koska jokainen perheenjäsen vuorollaan, järjestelmällisesti laiminlyö velvollisuutensa viedä koira ulos tarpeilleen edes kahdesti päivässä. Pikkukoirien ”virtsankarkailun” yms. syynä onkin ehkä joskus omistajan väärä asennoituminen koirasta huolehtimiseen.

      Ja vielä mainittakoon, että en henkilökohtaisesti tunne ketään, jolla olisi ollut ongelmia pienten koiriensa sisäsiisteyden kanssa. Kaikilla kyllä on jotain kummin serkun kaimoja, joilla kyseisiä ongelmia on. Hmm.

  5. Mullapa on täällä 6 sisäsiistiä aikuista harjista (joista yksi uros) ja yks lähes sisäsiisti 4kk ikänen pentu,joka on tehnyt vain kerran kakat sisälle ei muuta!

    • Good for you! Onko sinulla vinkkejä, miten muut sisäsiisteysongelmien kanssa kamppailevat harjisten omistajat voisivat päästä samaan?

  6. Minä olen mietiskellyt sukukypsyyden ja sisäsiisteyden yhteyttä nartuilla. Havannankoiranartulleni tulivat ensimmäiset juoksut vasta kaksivuotiaana. Niihin aikoihin alkoi sisäsiisteysongelmatkin selvästi helpottua, joskin ”vahinkoja” sattuu neljävuotiaalle koiralleni edelleen n. kerran kuukaudessa. Siihen saakka meillä pyyhittiin lattioita lähes tulkoon aina pidemmän poissaolon tai yön jälkeen.

    Bichon Frise-pojan jalka lakkasi puolestaan nousemasta sisällä, kun se kastroitiin 1-vuotiaana. Ja molemmathan ovat pieniä seurakoiria.

  7. Täällä havannankoiranarttu 3v joka pissaa yhä sisälle työpäivän aikana. Tällä on todettu lantiorakko, mikä aiheuttaa tihentynyttä pissaamisen tarvetta. Toisaalta taas 12h yöt menevät ongelmitta, joten mikä lienee oikea syy? Iltaisin parin tunnin yksinolon aikana voi olla pissat lattialla. Töitä on tehty ja tullaan tekemään ongelman lopettamiseksi. Sen verran vainoharhaiseksi tässä on tullut että kääpiökoiraa ei enää tähän talouteen tule.

  8. Ihan kuin olisi meidän kääpiöpinseri-nartusta kirjoitettu.Se kylläkin on vähän reilu vuosikas,mutta sisäsiisti ei ole.Ei sinne päinkään.Yön aikana tekee yhden tai kaksi pissiä sisälle(kakat onneksi tehdään ulos,paitsi jos on juotu kuravettä niin ripulit tulee kotioloihin)..Päivän aikana käy 3-6kertaa ulkona,ja silti joskus tulee edelleen pissit sisälle.Onneksi ne eivät ole järvenkokoisia lammikoita!Isompi vanha herra pyreneittenkoira 7w on ollut 1/2-vuosikkaasta asti sisäsiisti.Lieneekö tämä sitten oikeasti rodusta kiinni vai onko mennyt jotakin pieleen :(?

  9. Kuinka kauan ihmiset olisivat valmiita katsomaan koiraa joka pissii jatkuvasti nurkkiin? Missä vaiheessa luovuttaisitte, vai siivoisitteko pissoja mahdollisesti 10v ajan?

    • Kyllä se maximi on se 2-v koira,sen jälkeen olisi asialle ihan oikeasti tehtävä jotakin!

      • Mitä jos kyseessä on fysiologinen esimerkiksi rakeenteellinen ongelma mille ei voi mitään? Veisitkö koiran piikille? Tätä olen joutunut pohtimaan useamman vuoden mutta arvatkaa huviksenne onko päätös oikeasti helppo vai vaikea.

  10. Minulla on kaksi sekarotuista parivuotiasta narttua, jotka vielä talvella harrastivat sisällä aikamoista kusirulettia. Toisessa koirassa on esim. kääpiöpinseriä ja chihuahuaa.
    Toisessa luultavasti silkkiterrieriä ja mäyräkoiraa.
    Sisälle ei juurikaan pissailtu minun ollessa paikalla, mutta välillä töistä tullessa saattoi odottaa lammikko jos toinenkin.
    Pahin ongelma kuitenkin ilmeni öisin. Joka aamu sain kaivaa rättiä esiin ennen kuin olin edes saanut silmiä auki.
    Yritimme jopa housuja koirilla, mutta monesti sitten pissasivat housuun ja raatelivat siteen pois.

    Ongelmaan löytyi ratkaisu erään koirakouluttajan kautta, jonka oppeja olin seurannut jo aikaisemmin.
    Suljin toisen, dominoivan ”kiusaajan” häkkiin yöksi, missä se jo parin yön jälkeen tottui nukkumaan rauhassa (ja nykyään nukkuu päivisinkin).
    Pissailu loppui kuin seinään.
    Ilmeisesti kyse oli siitä että toinen koira herätti toisen, joka sitten tätä protestoidakseen kusaisi sen eteen lattialle. Herättänyt koira ei tällaista suodattanut ja vetäisi omat pissat päälle. Tadaa, lammikko oli valmis!

    Ja kun yöpissailu saatiin pois, ei koirien ole tehnyt enää mieli pissailla päivälläkään.
    Nykyään molemmat koirat nukkuvat rauhassa yönsä häkeissään ja yöt ovat rauhallisia ja ruumiineritevapaita.

    • Mitenkä koirasi suhtautuivat häkkiin?
      Meillä hankittiin häkki juuri sitä varten että koira laitettaisiin poissa ollessa sinne vaan kerrostalossa ei naapurit tykkää sellaisesta metelistä mikä kääpiöpinseristä lähtee! :/

  11. Meillä on kotona tällä hetkellä 8 kiinanharjakoiraa, niin narttuja kuin uroksiakin, joilla on ikää 5 kk-7 vuotta. Ainoastaan 5kk ikäinen pentu tekee vielä toisinaan tarpeensa sisälle, muut ovat kyllä täysin sisäsiistejä. Väittäisin että sisäsiisteysongelma on osittain perinnöllistä, mutta suuri vaikutus on myös sillä kuinka paljon pennun sisäsiisteysopetukseen panostetaan ja miten paljon koiran kanssa ulkoillaan. Toisaalta selvää on että isommman ja runsasturkkisen pennun opettaminen sisäsiistiksi talven pakkasilla on monin verroin helpompaa kuin pienen ja karvattoman lajitoverin, siistä syystä esim. harjakoirien sisäsiisteysharjoittelu voi kestää pidempään. Mutta ei meillä ole koskaan ollut ongelmia opettaa harjakoiranpentuja sisäsiisteiksi, ei edes niitä keskellä talvea meille tulleita.

  12. Eikö oikein hyvällä kouluttamisella sitten rakenteensa vuoksi pissivä koira voisi oppia hiekkalaatikolle, kuten kissa? Helpottuisi elämä…

  13. Saatiin 1,5vkoa sitten collieuros, jolla oli ikää 11,5vkoa kun sen haimme. Pentu oli valmiiksi jo sisäsiisti! Uskomatonta 🙂 Jopa työpäivän ajan jaksaa pidättää :> Kiitos vaan kasvattajalle 😀

  14. Päivitysilmoitus: Sisäsiisteys | Holskublogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s