Linkkivinkki: vinttikoirien historiaa

Coursing-mosaiikki

Muinaisilla roomalaisilla oli hyvä maku koirien suhteen. Antiikin historiaan keskittyvässä Tempus omnia revelat -blogissa esitellään canis vertragus eli vertragi, nykyisten greyhoundien esiäiti parintuhannen vuoden takaa.

Mielenkiintoinen on myös samasta blogista löytynyt linkki senaattori Arrianuksen coursing-oppaan englanninkieliseen käännökseen, jota on 1800-luvun tyyliin höystetty Shakespeare-lainauksilla ja kilometrien mittaisilla alaviitteillä. Kääntäjän huomautuksista ja runolainoista huolimatta opas on huikeaa luettavaa. Arrianuksen opus oli aikansa A Care of the Racing Greyhound: täydellinen opas vinttikoiran valintaan, koulutukseen, jalostukseen ja metsästyskäyttöön.

Monet Arrianuksen neuvoista ovat täysin päteviä vinttikoirien omistajille vielä tänäkin päivänä. Arvon senaattori muistuttaa, ettei laumaa täysikasvuisia vertrageja pidä päästää vapaasti temmeltämään keskenään (kennelkoppia ei vielä tuolloin ilmeisesti tunnettu) eikä aikuisten saa antaa riehua pennun kanssa. Talvisin tulee välttää vapaana juoksuttamista jäätyneellä maaperällä varvas- ja tassuvaurioiden välttämiseksi, eikä alle kaksivuotiasta koiraa tule käyttää metsästykseen ennen kuin se on kehittynyt aikuismittoihinsa.

Arrianusta lukiessa havaitsee, että liki 2000 vuotta sitten ihmiset pähkäilivät samojen ongelmien kanssa kuin me nykyiset koiranomistajatkin ja lukivat vieläpä melkein samanlaisia koirankoulutusoppaita. Kaksituhatta vuotta sitten joku joutui jynssäämään ripulin yllättämän vertraginsa ulosteita mosaiikeistaan, joku toinen taas haki Arrianukselta neuvoa helteessä ylirasittuneen metsästyskoiran virvoittamiseksi (Arrianus suosittelee raakoja kananmunia ja rajoitettua juottamista). Arrianuksen omat koirat saivat nukkua sängyssä ja kerjätä pöydän ääressä – ne osasivat jopa antaa tassua. Opaskirja vaikuttaa niin järkevältä ja modernilta, että kaksituhatta vuotta katoaa ja tekisi mieli lähteä Arrianuksen kanssa vinttikoirakisoihin turisemaan vaikkapa siitä, kuinka paljon me molemmat inhoammekaan koirapuistoja.

Mainokset

Talvipuutarha työpöydällä

Työpaikan kahvipöytäkeskustelussa joku tuli maininneeksi, kuinka murheellista on, ettei ruukuissa kasvatettavia yrttejä, paprikoita tai sitruskasveja meinaa saada kestämään talven yli. Samassa yhteydessä toinen kollega harmitteli sitä, kuinka chilit täytyy joka kevät kylvää uudelleen, kun pohjoisikkunalla ne tiputtavat lehtensä ja kuolevat pois viimeistään marraskuussa ilman huippukalliita kasvilamppuja. Töissä en viitsinyt sen kummemmin alkaa evankelisoida oman metodini puolesta, mutta ei ikkunapuutarhurointi talvisinkaan nyt oikeasti niin vaikeaa ole.

Esittelenkin nyt ylpeänä oman äärimmäisen monimutkaisen valaisinjärjestelmäni:

Ikea Global

Kasvilamppu 15 euroa

…eli Ikean Global-työpöytävalaisimen. Ikean lamppu taitaa olla halvin, mutta mikä tahansa loisteputkilamppu kelpaa. Putkia kannattaa vaihtaa aina silloin tällöin (itse en tosin ole jaksanut vaivautua) ja valaistuskulmaa ehkä joskus vaihtaa. Itäikkunalla yksi työpöytävalaisin riittää muutamalle maustepuskalle, ja kukkivat näiden valossa orkideat ja chilitkin, jotka pukkaavat työpöydällä hedelmää marraskuusta toukokuuhun. Lamppuihin voi vielä kiinnittää ajastimen, jos ei usko muistavansa napsauttaa valoja päälle aamulla ennen töihin lähtöä.

Globalit ovat halvempia kuin ledit, kattavat laajemman alan kuin energiansäästölamput eivätkä aiheuta naapurustossa ihan niin suurta epäluuloa kuin monimetallivalaisimet tai elohopealamput, joiden kajolla on ikävä taipumus houkutella paikalle poliiseja tutkimaan niiden valossa kasvateltavaa rehustoa lähemmin. Samaiset työpöytävalaisimet toimivat muuten varsin hyvin myös nanoriutan akvaariovalaisimina, kunhan putkiksi vaihtaa esimerkiksi tällaiset.

T8-kasvilamppu

Köyhän viskisiepon kasvihuone

Akvaarioista puheen ollen, vanhoista makean veden akvaariovalaisimistakin saa ihan kelpoja (mutta rumia) pienoiskasvilamppuja. Kuvan basilikat, kodinonni, oncidium-orkidea sekä marraskuussa vartta myöten leikattu pelargonia ovat selviytyneet talven yli kirjojen ja viskipullotuubin varaan aistikkaasti viritellyn 36-wattisen T8-putken alla. Muuta valoa ei pimeällä seinustalla juuri ole ollut saatavilla. Toisessa hyllyssä vastaavan viritelmän alla kasvaa minttua, chiliä ja paavalinkukkaa.

Jos budjetti ei riitä Floraset-lamppuihin mutta rähjäiset vanhat loisteputket eivät miellytä silmää, kasvien täsmävalaisuun voi käyttää myös energiansäästölamppuja. Ikeasta saa käteviä klipsikiinnitteisiä spotteja esimerkiksi kirjahyllyyn. Yhden pikkuspotin alla kasvattelee mainiosti vaikkapa basilikaa keittiötarpeisiin, ja useammalla voi valaista isojakin köynnöksiä eri suunnista.

työpöytä ja globalit

Työpöytäviidakko

Sekalaisten valoviritelmien lisäksi taloudesta löytyy Ufox-ilmankostutin sekä muutama akvaario, joten ilmankosteus pysyy talvellakin yleensä neljänkymmenen paremmalla puolella.Sen kummempaa hoivaa kasvit eivät talvella saa – mitä nyt pari kertaa kuussa mietoa lannoitetta ja ajoittaisen suihkun kylpyhuoneessa – mutta hyvin riittää chilejä ja yrttejä omasta rehulasta talvisiinkin kokkauksiin. Kesällä suurin osa kasveista siirtyy terassiparvekkeelle ja rumat lamppuviritelmät puretaan pois. Siihen asti työpöydälle mahtuu lamppujen ja kasvien lisäksi hädin tuskin tietokone.

 

Näin tehdään remmirähjiä – opas aloitteleville koiranomistajille

Onneksi olkoon, sinulla on pentu! Olet varmaan jo huomannut, että remmirähjäys on netin koira-aiheisilla palstoilla yksi yleisimmistä puheenaiheista. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla saat takuuvarmasti omasta koirastasikin remmirähjän, ja voit liittyä asiaa nettipalstoilla voivottelevien sankkaan joukkoon!

  • Ihan ensimmäiseksi kannattaa ajatella, että on hirmuisen söpöä, kun pieni pentu koettaa haukahdella lenkillä vieraille koirille ja ihmisille. Onpa se innokas! Kyllä haukahtelu varmasti loppuu sitten isompana itsekseen, eikös juu?
  • Ota pentu varmuuden vuoksi syliin, jos lenkillä tulee toinen koira vastaan.
  • Anna pennun vetää ja kulkea lenkillä aina ensin. Näin koira törmää sinua ennen esimerkiksi kulman takaa yllättäen ilmestyviin toisiin koiriin, ja saa itse päättää, miten niihin kannattaa reagoida.
  • Käy säännöllisesti koirapuistossa nuoren koiran kanssa, koska pentuja täytyy sosiaalistaa. Koirapuistot ovat pennuille eräänlaisia vapaapainikehiä, joissa voi opetella ottamaan turpiinsa ventovierailta ja joista ei pääse karkuun. Narttukoirat oppivat, että jokainen lähestyvä uros on potentiaalinen seksuaalirikollinen.
  • Usko niitä, jotka sanovat, että koirista tulee vihaisia tai arkoja, jos ne eivät pääse hihnassa tutustumaan vieraisiin koiriin. Anna kaikkien vastaantulevien koirien tervehtiä omaasi, koska pentujahan täytyy sosiaalistaa!
  • Käytä fleksiä, että koirasi varmasti pääsee moikkaamaan sellaisiakin koiria, joiden omistajat jostakin syystä haluavat välttää remmirähjäyksen ja koettavat kiertää teidät mahdollisimman kaukaa. Sosiaalistetaan toki heidänkin koiransa!
  • Anna koirasi jäädä tuijottamaan lähestyviä ja ohi kulkevia koiria.
  • Edellisen tehokkaampi muunnelma on teeskennellä, että koirasi painaa ainakin tonnin etkä jaksa kiskoa sitä hihnasta eteenpäin. Anna koirasi käydä maahan makaamaan keskelle tietä, josta se voi kätevästi syöksähtää ohi kulkevan koirakon jalkoihin. Näin saat kätevästi tehtyä naapurinkin koirasta remmirähjän!
  • Tee jokaisesta ohitustilanteesta iso show. Koiralle pitää koko ajan puhua rauhoittavalla äänellä: ”Noh Musti, ei mitään hätää Musti, mennäänpäs nyt ohi Musti.” Näin koira oppii, että ohitustilanteissa on jotakin erityisen huolestuttavaa, kun omistajakin ne noteeraa. Kannattaa samaten pidätellä hengitystä, kiristää hihnaa, naksutella klikkerillä, heilutella lelua ja sylkeä hampaista koiralle nameja.
  • Voit myös pyytää koiran ojanpenkalle istumaan ja koettaa seisoa sen edessä, ettei se näe ohi kulkevaa koiraa. Ideana on tehdä toisten koirien ohittamisesta mahdollisimman iso ohjelmanumero.
  • Hommaa remmirähjälle koiralle kaveriksi toinen koira, ja pian sinulla on tuplamäärä remmirähjiä!
  • Älä koskaan anna koiran leikkiä muiden koirien kanssa ilman hihnaa, paitsi tietysti koirapuistossa.
  • Hankkiudu tilanteisiin, joissa pentusi joutuu tekemisiin teille molemmille ennestään tuntemattomien koirien kanssa, kunnes pentu saa pari kertaa niiltä turpiinsa. Sitten saat oikeuden käyttää remmirähjien omistajien yleisintä tekosyytä koiran käytökselle: ”sen kimppuun kävi pentuna isompi koira, ja nyt se pelkää”.
  • Ja luonnollisesti: anna koiran rähistä hihnassa, koske sen kimppuun kävi pentuna isompi koira ja nyt sitä pelottaa, eikä tilanteelle luonnollisestikaan voi enää koskaan tehdä mitään.

Helppoa kuin heinänteko, remmirähjien tekeminen. Ellei sinulla vielä ole koiraa, voit myös huvitella pelaamalla remmirähjäbingoa, jossa saat raksin ruutuun jokaisesta listan kohdasta, jota vastaantulevat koirakot toteuttavat. Suora bingorivi on lähes taattu. Suomen remmirähjäpopulaatio on siis tulevaisuudessakin turvattu.

Lisää aiheesta:

Team Kenzongos-blogissa innostuttiin pohtimaan remmirähjäystä tämän pakinan tiimoilta vakavamminkin – kannattaa käydä lukemassa.

Miksi koirastani ei tullut remmirähjää