Maailman kuuluisin koiranäyttely oli ja meni. Vuoden 2012 Crufts jää varmasti historiaan diskattuine bulldoggeineen ja napolinmastiffeineen, mutta kuten tiedetään, ei sota yhtä (tai viittä) lyttynaamaa kaipaa. Show must go on. Tämän vuoden voittajaksi valikoitui lhasa apso Zentarr Elizabeth, jonka omistaja Margaret Anderson kertoo voittajan elämänlaadusta seuraavaa:
”Elizabeth on liian arvokas lenkkeilytettäväksi kotimme ulkopuolella”, selittää Margaret, 59-vuotias eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä. ”Mutta tietenkään emme pidä koiraamme koko ajan sisällä. Huolehdimme Elizabethin kunnosta ja terveydestä antamalla sen juoksennella takapihallamme.”
Takapiha ei kuitenkaan ole mikä tahansa piha. Andersonit ovat muokanneet puutarhaansa Elizabethin tarpeita varten poistamalla kasvimaan ja kukkaistutukset. Niiden sijaan pihaa peittävät betonilaatat, jotka pidetään hygieniasyistä tahrattomina ja valkaistuina.
”Kesällä Elizabeth voisi kävellä kuivalla ja lyhyeksi ajetulla nurmikolla, mutta emme halua ottaa sitä riskiä, että sen turkkiin joutuisi roskia ja mutaa. Sisällä Elizabeth nukkuu omassa häkissään keittiössä. Laitamme Elizabethin sinne aina, kun poistumme kotoa tai olemme liian kiireisiä valvomaan sitä. Ei Elizabethin voi antaa kuljeskella vapaasti ympäriinsä. Sehän voisi loukata itsensä. Jos Elizabeth vaikkapa tippuisi pöydältä ja katkaisisi jalkansa tai nielaisisi jotain myrkyllistä, sen näyttelyura olisi ohi.”
Elizabeth on koira, joka ei ole koskaan jahdannut myyriä, rypenyt mutaisessa ojassa, jäystänyt putkiluuta tai napsinut jäniksenpapanoita kostealta nurmikolta. Elizabeth ei ole koskaan edes nähnyt metsää. Lyön vaikka vetoa, ettei se aikuisiällään ole saanut leikkiä toisten koirien kanssa, siinähän voisi vaikka turkki kärsiä, puhumattakaan ilmeisestä onnettomuusriskistä. Onnettoman manikyroidun lattiamopin elämä koostuu neljän tunnin turkinhoitosessioista kaksi kertaa viikossa, koiranäyttelymatkoista ja laiskasta lyllerryksestä betonoidun takapihan ympäri aina, kun joku ehtii sitä pihalle valvomaan. Eipä ihme, että Elizabeth on omistajansa mukaan niin ”laiska” ja ”ylväs”, ettei sitä kuulemma edes huvita lähteä lenkille tai leikkiä pallolla. Tuskinpa häkkikanaakaan huvittaisi kylmiltään, saati että kunto riittäisi.
Margaret Anderson tekee kaiken koiransa parhaaksi, eikä Elizabethilta puutu mitään – paitsi mahdollisuus olla oikea koira.
Daily Mailin artikkelin voi lukea kokonaan täältä.
Aiheesta kirjoitti myös Pedigree Dogs Exposed.
Oudon rannan hiekka 
Surkeeta elämää……:-(((((((
Niin sekopäistä…. 😦
Höh, täällä taas syyllistetään näyttelyihmisiä. Minusta tuo voittaja apso on UPEA ja sen omistaja pitää hyvää huolta koirastaan. Mitä te olette arvostelemaan jos koira ei edes halua lähteä urheilemaan, ei kaikki koirat nauti mudassa rämpimisestä!
Tuskin on koiran halusta kiinni lähteekö se jos ei edes mahdollisuutta tarjota. Tämmönen on sairasta, oli sitten kyse näyttelyihmisistä tai kenestä tahansa.
Toivottavasti sulla ei oo koiria!O.o Et voi tosissas sanoo että toi mummeli pitää hyvää huolta koirastaan!x(
Et voi olla tosissas!
Masentunut koira (tai ihminen) ei tosiaan ”halua lähteä urheilemaan.”
Täysi apatia on merkki masennuksesta.
Kuka tässä on näyttelyihmisiä syyllistänyt (paitsi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa 😉 ) kun tässä kerrottiin vaan yhdestä koirasta joka ei ilmeisesti saa elää koiran elämää.
Koira on aika selkeästi masentunut, eikä ihme… Ja koira on elävä olento, ei mikään eloton patsas, jonka tehtävä olisi olla vain näyttää upealta. Kaunis ulkonäkö ei todellakaan takaa hyvinvointia.
Eiköhän tämä kommentti ollut täysi vitsi. (Jos ei, hanki lemmikkikivi, äläkä ikinä mitään elävää.)
Kein Hundeleben 😦
Koira on koira on koira. Need say no more! Jos karjan kanssa kikkailisi samalla tavalla (tai lapsen) olisi viranomaisten väliintulo todennäköistä ja toivottavaa. Kyllä on jotain vikaa koko näyttelytouhussa jos ei sanomatta ymmärrä mikä tässä mättää. KUKKUU!
Kyseessä on seurakoira jolla ei sinänsä ole viettejä jänisten perässä juoksemiseen. Eli saa mielenkiintoa ihmisistä, näyttelymatkoista joita varmaan ton tason koiralla riittää.. Luulisin että eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä viettää muutenkin aika paljon enemmän aikaa seurakoiransa kanssa kuin normi duunari joitten pupsit lepäilee kymmenen tuntia yksikseen ja sen jälkeen tehourheilee tunnin ; )
Tällä eläkkeellä olevalla sosiaalityöntekijällä on artikkelin mukaan 20 koiraa.
seurakoiralla on ihan yhtä lailla viettejä tallella kuin millä muulla koiralla tahansa. Ja se joka väittää, että koira saa mielenkiintoa näyttelymatkoista niin voi huhhuh, herääs ny. Ootko ikinä nähny miten ne koirat tekeen noita matkoja?
samaa mieltä -näyttelyihminen- kanssa, itsellä löytyy kleinspitz, en kyl oo varma miksikä tuo luokitellaan mutta kyllä sillä iloa riittää juosta ja meuhkata ja leikkiä, eritoten tipsujen ja sellaisten pienten kanssa. Ja nauttii siitä kun saa oikeasti riekkua ja pyöriä ja hillua.
Kyllä sitä koiraa voi kävelyttää ulkona, ilman että se tarkoittaisi metsässä tai mudassa rämpimistä.
Tosin tuolllahan hän juuri sanoo ettei vie koiraansa pois omalta piha alueeltaan.
Vaan koira ulkoilee takapihalla betonilla.
Ja nainen vielä sanoo että koira VOISI kävellä kuivalla ruoholla mutta EIVÄT halua roskia turkkiin joten tarkoittaa ettei koira pääse niille ruoholenkeille. (eivät taida olla kuulleet harjauksesta ;-))
Kunnon Agi ja toko koiran kunto ei riittäisi josa vaan käytäisiin tunnin treeneissä ilmän lenkkejä. Kyllä se peruskunto sieltä alta pitää löytyä + koirahan menee ihan jumiin jos ei lämmittele koiraansa ennen treenejä.
Ok koiran ei tarvitse pyöriä mudassa mut on kyl jo liikaa jos pelkää mennä ulos omalta pihalta sen pelossa et turkkiin menee kuivia roskia… Voihan he pitää koiralla vaik jotain pukua tai muuten laittaa pompulalla turkkia ylös et turkki ei likaannut niin pahasti tai jtn. Kyseessä ei ole oikeasti mikää koiran ajattelu vaan pelkästään laiskoina eivät. Jaksa pestä turkkia jos likaantuu. ( eihän se turkki siitä huonone jos sen harjaa pikku roskista yms. Ja kuitenkin jos koira käy trimmaajalla niin sillonhan se turkki pestäänkin ja puhdistuu joten en voi ymmärtää…
Miltäh itsestä tuntuisi kävellä ynmpäri betonista aidattua takapihaa päivästä toiseen VAiKKA et ole mikään ”urheilija” hullu vaikka joku oliskin siinä vieressä istumassa. Varmaan tosi rattoista aikaa…
Mutta tosiaan niille joiden mielestä tuo elämä on hyvää koiran elämää että vain kerran viikossa pääsee pois talosta koiranäyttelyihin jossa taas ollaan suurin osa aika häkissä niin onneksi olkoon ….
tuommoisella turkilla ei koira voi liikkua,,,se sotkeutuu omiin jalkoihin,,roskat takertuu niin pahasti turkkiin ettei ne pikkunyppimisellä lähde,,,,saat turkinhoidon kuullostamaan heloplta mutta jos olet hoitanut pitkää pumpulimaista karvaa joka täytyy föönata kuivaksi AINA kun se kastuu jotta ei kuivu huopaan , turkki joka sotkeutuu koiran omiin jalkohin, paakkuuntuu 1/2 asfalttilekillä saatika hiekalla ,,,,ymmärrän voittajan liikkumiskiellon luonnossa ,mutta en hyväksy sitä. Tuollaista näyttelyturkkia ei vain voi olla muullatavoin,,,,tarve lähtee ihmisen turhamaiuudesta enkä tosiaan hyväksy vaikka ymmärrän omistajan pointin
Oletko marita nyt ihan tosissasi? Itsellänikin on turkkirotuinen koira (tai oikeastaan kaksikin, molemmat siis pitkäkarvaisia koiria, toisella pumpulimainen, pehmeä ja suorahko turkki, toisella kihara, tiivis ja villava), ja kyllä molempien kanssa vaan voi ihan normaalisti liikkua, niin metsässä kuin hiekalla ja pellollakin. Eivät todellakaan ”sotkeutu turkkeihinsa” – ja jos sotkeutuisivat, niin turkit leikattaisiin lyhyeksi. (Tai itse asiassa niiltä kyllä nykyään leikataankin, säästää sekä koiraa että omistajaa).
Itse en todellakaan ymmärrä, enkä hyväksy. Suomessakin suurin osa näyttelykoirista on ihan normaaleja koiria, joiden kanssa ulkoillaan normaalisti. Tunnen afgaaneja, maltankoiria, bichoneita, cotoneita, portugalinvesikoiria ym. joiden kanssa kyllä turkista ja näyttelyurasta huolimatta liikutaan ihan normaalisti – myös metsässä.
Jos rodun tilanne alkaa oikeasti mennä siihen, että koira ”sotkeutuu
turkkiinsa”, niin että liikkuminen on hankalaa, niin paranee miettiä, onko sellainen rodun jalostaminen eettistä. Koiran pitää saada olla koira – turkista ja näyttelyurasta huolimatta!
Päivitysilmoitus: Crufts-voittajan koiranelämää | Oudon rannan hiekka | Villasukkia ja Verkkareita
surullista….
Näyttelyt ovat ihmisten trpeita varten ,,,EI KOIRIEN,,,,jotkut rodut ovat jalostettu siten että niiden luonnolliset vietit ovat kadonneet. Turkit raahaavat maata, ne eivät osaa kaipaa muuta kun muusta eivät tiedä eivätkä avut riitä selviämiseen ilman ihmistä,,,,,ja miksi,,,siksi koska IHMINEN haluaa menestyä koiran kustannuksella…so sad ja siksi mun Coton de tulear pääsee turkstaan eroon 2x vuodessa jotta voi juoksennella metsässä päivittäin ja uida ilman että turkki estää sitä liikkumasta,,,
kuten sanoin laittaisi koiralle sitten puvun jos pelkää turkin puolesta. kai olet sellaisia pukuja nähnyt. Itse ainakin nään joka kerta kun suomen syys kevät näyttelyissä kävelee kohti sisääntuloja mutakeleissä. Omalla koirallanikin on Hurtan kurapuku jonka sisälle voi piilottaa turkin.
Teko syitä vaan miksi ei voi liikuttaa koiraa ulkona…
Eikä tämä suinkaan ole ainoa näin elävä näyttelymoppe, näitä löytyy Suomestakin. Valitettavaa, mutta totta.
Luulin ensin, että tuo kirjoitus on provo. Ihan totta. Luulin!
Pokkana kertoo koiransa (ns.) elämästä ja pitää sitä itse
varmasti ihan laadukkaana ja hyvänä.
Onhan sillä ihan oma häkki, ihan oma puhdas ja laatoittettu
piha. Onhan ”sillä” rivi pokaaleja hyllyssä. On..
Mutta ei koiranelämää. Todella surullista. 😦
se hän on sossutädin hauvveli !!!!!!!!!
järkyttävää!!!!!!!!
Ei voi olla totta,mutta näköjään on.Missä koiran elämä on?
Omistan itse turkkirotuisen koiran, jonka kanssa kierrän suhteellisen aktiivisesti näyttelyissä. Silti koirani pääsee päivittäin vähintään tunnin lenkille + muille lyhyille lenkeille, sekä ulkoilemme mahdollisimman paljon siten että koira on vapaana. Lisäksi harrastamme agilityä ja tokoa. Omilla koirillani ei pää suoraan sanottuna kestäisi tuollaista elämää, eikä niiden päitten tarvikkaan sitä kestää. Valitettavasti yllä mainitun tädin kaltaisia ihmisiä on maat pullollaan, varsinkin niillä joiden koirat oikeasti menestyvät todella hyvin näyttelyissä. Surullista, mutta totta. 😦 Valitettavasti tätä ilmiötä näkee myös muutenkin erilaisina variaatioina. Ei mielestäni joidenkin metsästyskoirienkaan elämä sen hohdokkaampaa ole kun tarhassa vietetään 350päivää vuodessa ilman lenkkeilyä, sitten päästään pariksi viikoksi metsälle ja taas tarhaan elämään.
Ylilyöntejä tapahtuu kaikissa lajeissa, missä ihmiset alkavat ottamaan touhun liian vakavasti ja menestymisestä tulee tärkein kriteeri. Eri lajeissa nämä ylilyönnit esiintyvät eri tavoin, mutta silti ne on koiraa kohti väärin. Pyrin kuitenkin olemaan vielä sen verran optimistinen että suurin osa koirista, jotka harrastavat näyttelyitä eivät vietä tällaista elämää vaan normaalia koiranelämää ihmisten ilona.
Noi mainitsemasi metsästyskoirat niin niistä suurin osa on sellaisia jotka viihtyvät niissä tarhoissaan.Ystävälläni on norjanharmaa pystykorva ja sillä on sähkölämmitteinen koppi ja tosi hyvä tarha.Isäntä kokeili ottaa koiran sisälle ,hänestä kun olisi niin kivaa ollut koiraa pitää sisällä..,mutta sepä ei viihtynyt vaan pyrki ulos…Tarhasaan se on onnellinen..Nyt sitten ovat päätyneet sellaiseen ratkaisuun,että koiraa koitetaan pitää edes öisin sisällä..välillä se onnistuu,välillä ei..aamulla koiralla on kova kiire tarhaan
Ruma hurtta, mauton pysti ja aivan uskomattoman typerä akka.
Akka voisi itse kokeilla tuollaista”elämää”
Sanattomaksi vetää kun tuon lukee..Oi oi…Voi koira parkaa……
Kamalaa
Ei voi muuta sanoa.
Ei täs oo mitään järkee, koira joutuu elämään masennuksessa ja yksin, ilman koira seuraa ja yksin pienessä ahtaassa häkissä… minä antaisin sen tavata muita koiria, juoksennella metsässä, vaeltaa kotona vaikka yksinään…:(((((Mua käy sääliksi tuota pientä:”””””””””((
Jos ihminen ei anna koiran elää koirana niin pistetään ihminen häkkii ja riistetään siltä kaikki! Jos ihminen riistää koiralta luonnon,ynm. Niin ei koira osaa puhua ja kertoa että kaipaa luonnollisuuta.Missä menee raja!!
Minulla on apso, ja ihana sellainen. Sillä on täyspitkä turkki, mutta siitä huolimatta se pääsee metsään, riehuu koirakaverinsa cotonin kanssa, kerää turkkiinsa roskia. Silti sen turkki on hieno. Roskat nypitään turkista pois, ennen kuin ne kiertyvät karvan sekaan niin ettei niitä ilman saksia saa irti. Koira pestään kerran viikossa ja föönataan ja harjataan kuivaksi ja takuttomaksi. Ei se mikään maailmantemppu ole. Näyttelyissä en sen kanssa enää käy, koska purenta on huono, mutta silloin kun kävin, se sai kehuja turkistaan. Todisteeksi kuvia löydät osoitteesta tahjan.blogspot.com 🙂 Kyllä apsokin voi viettää ihan mukavaa koiranelämää. Meidän Tuike jopa jahtaa sorsia…
Järkyttävää! :C
just… koiranelämää totisesti. Nimimerkillä: juuri siivosin puoli metsää apson turkista, kun se oli isännän kanssa aamupäivän metsälenkillä
Pedigree Dogs Exposed linkki ei toimi. Tai sitten jokin muu on pielessä.
WordPress häröilee linkkien kanssa, koetin fiksata.
Voi koira rukka
Epäreilua koiraa kohtaan tuommoinen.
Noilta pikkukoirilta ei varmaan vaadita näyttelyissä lihaksia, koska sellaisia ei voi tuolla elämällä saada. Yrittäkääpä pitää jotain lyhytkarvaisempaa koiraa (esim. husky tai lk collie) noin ja viekää näyttelyyn – en usko että täysin lihaksettomalle koiralle irtoaa sieltä mitään.
Sairasta touhua. Ei tuollaisesta voi yksikään koira nauttia.
Ja minä kun vaan kävelytän aina kauniit hauvelini lumihangen kautta, jos sattuvat lenkillä möyriessään silmiinpistävästi kuraantumaan… Yleensä sillä säästyy turhilta suihkureissuilta.
Kyllä tosiaan nykyään on suomessakin kammottavaa joissakin tapauksissa tuo näyttelytoiminta. Koira esineellistetään hirveän helposti. Ja kuten edellä mainittiin, niin omaa itsetuntuako sitten pönkitetään niillä pokaaleilla? Usea rotu jakautunut käyttö- ja näyttelylinjoihin ja täytyy sanoa että kyllä ne käyttölinjaiset koirat ovat muutenkin lähes aina enemmän ”koiria” kun näyttelylinjaiset. Käyttölinjaiset koirat pääsevät useimmiten toteuttamaan omia viettejään yms aivojumppailua kun taas henkeen ja vereen näyttelykoirat viettävät aikansa räksytyksen keskellä häkeissä istuen odottamassa omaa vuoroaan että ”omistaja pääsee loistamaan” kaunista elukkaansa esitellessä.
Järkyttävää! Kamalaa…ihminen kyllä osaa…eläinrääkäystä parhaimilla :(((( koiraparkaa….
Sesu on 18.3.2012 4:51 pm said: