Moraalisäteily: Ylemmyydentuntoinen pahennus, jota hieman ”tiedostavammat” yksilöt levittävät suuren henkilökohtaisen tuskan saattelemana meidän tavallisten kurjimusten keskuuteen.
Muutama vuosi sitten pikkutyttösektorin keskuudessa oli kovasti muodikasta pitää virtuaalikenneliä, eli pölliä koirien kuvia muiden ihmisten kotisivuilta ja lätkäistä ne nettiin keksityillä nimillä kuvitteellisen kennelin virtuaalisina tuotoksina. Näitä virtuaalikoiria sitten jalostettiin keskenään. Erinomaiset jalostusyksilöt Mega CH Superstar Kiss Of The Night ja Master Winner 2011 Sateenkaaren Mystic Tähtisumu risteytettiin tarkkaan harkiten, ja saatiin liuta erinomaisia virtuaalisia jälkeläisiä, joissa – toisin kuin oikeissa koirissa – ei ikinä ollut mitään vikaa.
Idea ei ole uusi, muistan puuhailleeni jotain vastaavaa ala-asteella, joskin tuolloin hevoset ja koirat joutui itse piirtämään ruutuvihkoon eikä jalostusmateriaalia pystynyt hankkimaan naapuripulpettia kauempaa. Viime aikoina virtuaalijalostus on ilmeisesti kokenut jonkinasteisen renessanssin netin koirapalstoilla. Sinne on syntynyt lauma virtuaalikasvattajia. Kutsun heitä jalostuspoliiseiksi, ja heillä on Suuri Tehtävä: jalostusvalintojen tekeminen muiden ihmisten puolesta, tai oikeastaan pään aukominen poikkeavasti ajatteleville kasvattajille. Jalostuspoliisit toivovat vilpittömästi kolmea asiaa:
a) kunhan tarpeeksi saarnaa, niin vääräuskoiset kasvattajat näkevät valon, parantavat tapansa ja alkavat ajatella Oikein™
ja
b) potentiaaliset pennunostajat pelastetaan väärin jalostavien kasvattajien kynsistä, kunhan heille vain julkisesti kerrotaan, mikä kaikki yhdistelmässä on jalostuspoliisin mielestä pielessä
ja tietenkin
c) että kukaan ei pilaisi rotua kasvattamalla Väärin.
Netin jalostuspoliisit ovat bonganneet kyseenalaisen pentumainoksen
Koiraharrastajien keskuudessa tuntuu elävän sitkeänä ajatus siitä, että kunhan jalostusmateriaalia tarpeeksi testataan ja karsitaan, löydetään myyttiset terveet linjat, joilla nykyisenlaista koiranjalostusta on turvallista jatkaa. Testejä, kokeita, tuloksia ja terveystarkistuksia ei mielletä työkaluina järkevämpien yhdistelmien pohtimiseen vaan ehdottomina ohjenuorina jalostuskäytölle. Meillä kaikilla on tieysti selkeä idea siitä, millainen on hyvä jalostusyksilö. Valitettavasti jokaisen idea hyvästä jalostusyksilöstä on aivan erilainen, ja sekös virtuaalista jalostuspoliisia ihmetyttää. Miten ihmeessä joku voi päätyä astuttamaan koiran, jolla on näyttelystä pelkkä H? Eikö kasvattaja tajua, että luonnetestissä hylätty koira on huono jalostusyksilö? Ei voi ymmärtää!
Hämmennys on ymmärrettävää, sillä virtuaalikasvattajan arvostelema koira ei ole elävä, hengittävä olento vaan pelkkää dataa paperilla, kokoelma tuloksia ja testejä. Jalostus on mustavalkoista ja helppoa, kun katsotaan pelkkiä lukuja. Jalostuspoliisit uskovat tietävänsä koirasta kaiken olennaisen lukemalla pentueilmoitusta, sukutaulua ja Kennelliiton koiranettiä. Jos netissä lukee, että whippetillä on C-lonkat tai bordercolliella agilitystä ja tokosta pelkkiä hylsyjä, niin paskahan se koira varmasti on. Jos sukutaulussa ei ole kummemmin titteleitä tai uutta verta, niin mitä annettavaa moisella voisi olla rodulle? Sukusiitosprosenttikin taisi lipsahtaa jalostuspoliisin sietorajan yli, kamalaa, itsehän en koskaan tällaista yhdistelmää tekisi vaikka toki kukin taaplaa tyylillään, nääs nääs nääs. Jos jalostuspoliisin toiminnan kyseenalaistaa, saa vastineeksi vilpitöntä hämmästystä: mitä, eikö muka ole paha asia tehdä sairaita yhdistelmiä, kannatetaanko täällä mahdollisesti pentutehtailua?
Tarkoitus on hyvä, mutta koiraharrastajille tyypilliseen tapaan lapsi viskataan menemään pesuveden mukana. Jalostuspoliisit yrittävät niin kovasti tehdä oikein ja parantaa maailmaa, että kaikkein ankarimmin he hyökkäävät tavallisten rivikasvattajien kimppuun, eli siis ihmisten, jotka vievät keskiverron koiransa vain hyödyllisinä pitämiinsä tutkimuksiin ja kehtaavat vielä julkaista pentuemainoksen netissä. Kun tällainen pienkasvattaja laittaa pentuilmoituksen nettiin, paikalle kiiruhtavat usein virtuaalikasvattajat ja jalostuspoliisit kuin haaskalle koikkelehtivat korppikotkat, ellei kasvattaja sattumalta kuulu raakkuvan parven ystäväpiiriin. Kaikkihan me olemme näitä viattomiksi kysymyksiksi naamioituja vittuiluja lukeneet: Kas, narttuhan on jo kuusivuotias, miksei sillä ole tehty jo aiemmin pentuetta? Miksi uros on alle kaksivuotias, eihän sillä ole vielä meriittejä eikä jalostusnäyttöäkään? Miksi koiralla ei ole tuloksia lajista X, Y tai Z? Mitenkäs tuo luonnetestitulos on vähemmän kuin esimerkillinen? Missä ovat jalostusyksilöiden sukulaisten terveystulokset viidenteen polveen asti? Samaan aikaan todelliset pentutehtailijat tehtailevat edelleen kaukana nettipoliisien ulottumattomissa ja kaiken maailman Pectus-kennelit saavat jatkaa rauhassa toimintaansa, sillä virtuaalijalostajat keskittyvät helpoimpien ja lähimpien kohteiden lynkkaamiseen.
Kasvattajan työ ei varmasti ole helppoa, ei ainakaan jos tunnustaa sen tosiasian, että kaikissa koirissa on enemmän tai vähemmän vikaa. Harmillista kyllä, koirat ovat myös muutakin kuin Koiranet-sivunsa summa. Käyttötulosten valossa keskinkertaisella elukalla voi olla kasvattajan mielestä erityisen kaunis pää, luonnetestissä hylätyllä mukavan rauhallinen luonne ja C-lonkkaisella susirumalla piskillä taas mielenkiintoinen sukutaulu. Onhan niitä aidosti paskoja yhdistelmiä ja hölmöjä kasvattajia olemassa (ja lemmikkiaiheisilla palstoilla tunnutaan saavan jonkinlaista sadomasokistista nautintoa siitä, että kaivetaan esiin tuohduttavimmat pentuilmoitukset) mutta toisaalta taas jokainen meistä lienee jonkun muun mielestä paska koiraharrastaja. Mikään ei ole varmempaa kuin se, että joka ainoaa yhdistelmää voi halutessaan kritisoida jollakin kriteerillä.
Asiaa ei pidä ymmärtää niin, että vähättelisin terveystarkistusten tekemistä tai kannattaisin kyseenalaista kasvatustyötä. Nythän on niin, että koirapiireissä häärii jos jonkinlaista säheltäjää, rahanahnetta paskiaista, hullua ja taivaanrannanmaalaria. On paskoja kasvattajia ja hyviä kasvattajia, on pihalla olevia kasvattajia ja sellaisia, jotka yrittävät parhaansa vallitsevissa olosuhteissa. Tokihan pistää vihaksi katsella ala-arvoisia yhdistelmiä mainostettavan erinomaisina. Väsähtänyt slogan ”näyttöön ja käyttöön” nostattaa kuplan otsaan. On vaikea olla ihmettelemättä joidenkin harrastamia tiukkoja linjauksia ja näyttelyihmisten ihmeellisiä ulkomuotokriteerejä, ja yhtä lailla ihmetyttää eräiden tahojen liberaali suhtautuminen luonteeseen ja hermorakenteeseen (”se on vain hieman varautunut”). Joidenkin koirat ovat rumia, toisten koirilla on minun mielestäni karsea luonne, jotkut mainostavat käyttökoirina piskejä jotka kelpaisivat lähinnä saunan taakse. Harmittaa, toden totta.
Ja kuitenkin, minunkin koirieni kasvattajat ovat takuulla jonkun mielestä vastuuttomia ja oma koiranpitoni lähestulkoon ala-arvoista. Kyse on perspektiivistä. Niin kauan kuin pysytään lain puitteissa, miksi juuri minun mielipiteeni pitäisi olla muiden ihmisten jalostusvalintojen ohjenuorana? Koiranjalostuksen suurimmat vaaranpaikat lienevät kuitenkin aivan muualla kuin muutamassa harrastelijan teettämässä mielestäni keskinkertaisessa pentueessa.
Onko tuloksilla väliä? Totta hitossa, jos sattuu olemaan harrastuksesta kiinnostunut pennunostaja. Jos aikoo itse harrastaa tavoitteellisesti jotakin koiraurheilulajia, on turvallisinta ottaa koira kasvattajalta, joka kisaa samassa lajissa ja jonka jalostusyksilöillä on siitä meriittejä. Jos etsii lähinnä lenkkikaveria, tuloksilla ei tee mitään. Jalostuksellisesti tulosten merkityksen voi arvioida vain kukin kasvattaja itse, ja lopullisesti asian punnitsevat pennunostajat.
Entä onko terveystarkastuksilla väliä? Totta kai niillä on, mutta harvassapa ovat jalostusyksilöt, joilla ei ole mitään rasitteita tai vikoja vaivoinaan. Testien ja mahdollisten terveystutkimusten määrä kasvaa kasvamistaan. Koirat voidaan DLA-testata, silmäpeilata, sydänkuunnella ja -ultrata, luustokuvata, niistä voidaan ottaa allergianäytteet, munuaisarvot ja trombosyytit, mutta toistaiseksi monien rotujen pahimmat terveysongelmat ovat sellaisia, joita ei voida testein varmistaa. Terveystutkimukset sinänsä ovat oikein kannatettavia ja on olemassa tutkimuksia, jotka joillekin roduille ovat liki välttämättömiä. Toisaalta on myös tutkimuksia, joilla ei kaikille roduille ole muuta arvoa kuin lisätä rivejä pentumainokseen. Aktiivisesti maastojuoksua harrastavan vinttikoiran lonkkakuvaaminen on tietysti ihan kiva juttu sinänsä, mutta onko juuri se hyvän kasvattajan mittari? Toki on hienoa myydä pentuja perusteellisesti terveystarkistetuista vanhemmista, mutta jos teetetään liuta tutkimuksia vain siksi, että niin kuuluu tehdä, ei se välttämättä tee kasvattajasta tai yhdistelmästä sen parempaa. Keneltä tahansa kasvattajalta voidaan kysyä, että miksi jalostusyksilöt eivät ole kyynär-, polvi- ja lonkkakuvattuja, jalostustarkastettuja, polveutumistutkittuja, TGAA-testattuja, sydänultrattuja, DLA-testattuja ja niin edelleen. Takuulla aina on joku testi jäänyt tekemättä, tai kaikkien tulokset eivät ole priimaa.
On hienoa, että erilaisia koirien vikoja ja sairauksia pystytään nykyisin seulomaan tutkimuksin. Tulevaisuudessa testausmahdollisuuksia kehitetään vielä lisää. Ennemmin tai myöhemmin saavutaan tilanteeseen, jossa jokaisesta perin pohjin tutkitusta koirasta on löytynyt jonkinlaista häikkää. Kaikki me tiedämme teoriassa, että täydellistä koiraa ei ole olemassa (paitsi oma koirani, tietysti!), mutta mitä enemmän tutkittua tietoa koiristamme saadaan, sitä konkreettisemmaksi asia muuttuu. Nettipoliisien vaino kohdistuukin usein nurinkurisesti juuri sellaisiin pienkasvattajiin, jotka ovat avoimesti kertoneet koiriensa ongelmista ja julkaisseet tutkimus-, koe- ja tarkastustulokset. Tivataan, miksi ei ole tehty enempää tutkimuksia tai kilpailtu useammassa lajissa. Moraalisessa tuohtumuksessa unohtuu se tosiasia, että kasvattaja on itse vastuussa valinnoistaan eikä hän oikeastaan ole tilivelvollinen muille kuin kasvatinomistajilleen.
Taho, jota virtuaalikasvattajien pitäisi oikeasti ripittää, ovat tietysti ostajat jotka sortuvat heidän mielestään vääränlaisiin yhdistelmiin. Harvalla tosin riittää kanttia mennä sanomaan vastaleivotulle pennunomistajalle, että miksi ihmeessä menit ostamaan tuollaisen sontaläjän, sen isällähän oli näyttelystä pelkkä H ja emä hylättiin luonnetestissä. Sehän olisi sikälikin noloa, että kaikesta huolimatta pennusta voisikin kasvaa ihan kelpo koira, ja miten jalostuspoliisimme sitten kävisi? Turvallisempaa on etsiä netistä vaarattomalta vaikuttava kohde ja tykittää oikein täyslaidalta omia eettisiä periaatteitaan, kunhan muistaa laittaa alkuun hassun hymiön ja jonkinlaisen disclaimerin tyyliin ”ihan ilman sarvia ja hampaita, mutta haluaisin kysyä, miksi ihmeessä”…
Esimerkillä johdetaan, ei saarnaamalla. Toivoisin, että jalostuskeskustelu keskittyisi siihen, mitä me harrastajat, kasvattajat ja pennnunostajat voisimme itse tehdä paremmin sen sijaan, että kiillotetaan sädekehiä ruotimalla kasvattajien jalostusvalintoja netissä. Pitäisi pystyä hyväksymään se, että kasvatusfilosofioita on erilaisia ja kaikilla ostajilla on omat kriteerinsä pennun ja kasvattajan valinnalle. Jos ihmiset keskittyisivät parantamaan maailmaa kohtelemalla omia koiriaan järkevästi ja tukemalla arvomaailmaltaan hyvinä pitämiään kasvattajia sen sijaan että yrittävät netissä suu vaahdossa kertoa kuinka muiden on syytä toimia, oltaisiin huomattavasti nykyistä hedelmällisemmällä maaperällä. Ennen pitkää niiltä todellisilta säätäjiltä ja pentutehtailijoilta loppuisivat ostajat ja maailma olisi taas piirun verran fiksumpi paikka.
—
Alun lainaus: Urbaani sanakirja. Moraalisäteily, tuo Homma-foorumin termilahja maailmalle!
Lue myös Juha Kareksen neuvot aloitteleville kasvattajille.
Oudon rannan hiekka 
Ei liity asiaan, mutta miksi oma koirasi on erikoisrekisterissä ja toista ei löydy KoiraNetistä ollenkaan?
Kyseessähän saattavat olla epäilyttävän kasvatuksen tulokset!
Sitä toista koiraa ei ole rekisteröity kennelliittoon, siksi se ei myöskään ole Koira netissä. Suomen kennelliitto ei hyväksy greyhoundien pakastetuonteja, koska valtamaitten greyhoundit eivät ole FCI alaisia, vaan heillä on oma, vanhempi, kantakirja. Kennelliitto hyväksyy tuontikoirat jos ne ovat lähtömaassa siirretty paikalliseen kennelliittoon. Tuontisiemenellä me vaan ei voida kennelliitto koiria tehdä. Valittevasti terveet koirat ja laaja geenipohja on tärkeämpää kuin paikallisen liiton paperit, joten ratalinjaiset greyt kantakirjataan euroopan kantakirjaan, mihin kuuluu sitten muutkin valtamaat juoksijoineen. Minulla on neljä pentuetta, joista ensimmäinen on kennelliitossa, kun toista ei sinne pakasteen takia saanut ei sinne laitettu enää muitakaan. Viimeisin pentue on suomessa syntyneestä emästä, jonka isä kuitenkin pakastetuonti niin papereita ei tosiaan tarvitse odotella 🙂 Ratalinjaiset greyt kisaa omissa kilpailuissaan, ei kennelliiton kekkereissä. SKL ja monien teidän mielestä koirani ovat sekarotuisia, minulle teidän mielipide meidän rekisteröinneistä tai koirista on täysin yhdentekevää. Mutta tekeekö tämä rekisteröinti ja eri liiton kisat minusta kasvattajana arveluttavan tai jopa pentutehtailijan? Kyllähän nettihaaskat senkin tietää paremmin 🙂 yleensä nämä tietävät minun asiat paremmin kuin minä itse.
Mitä tulee itse juttuun niin täyttä asiaa jälleen kerran. On kohtuu koomista miten joku jaksaa nähdä aikaa ja vaivaa jalostuspoliisina penkoen kaikki mahdolliset pentueet ja niiden tulokset tosiaan polveen numero 7 asti. Kukaan ei ole nähtävästi miettinyt miten paljon helpommalla nämä ”rodunpelastajat” pääsee kun vaan odottavat, että se hullun kasvattajan paskapentue todellakin on paska. Tuulimyllyjä vastaan sotiminen ja niiden polton yritykset ovat vaan varmaan huomattavan paljon palkitsevampaa toimintaa. Toki voi olla järkevää miettiä sitä, kenellä on ihan oikeasti oikeus ja tieto leikkiä jumalaa. Jos jokainen pentue tehdään samalla kaavalla, samalla ehdottomuudella, niin loppujen lopuksi teillä on siitoksessa ehkä kymmenen koiraa. Jos siis jumalaa tuuraavan parhaan pentueen-kaava onkin susi, niin rodun tuhoaminen onnistuu nopeammin kuin arvaakaan. Sekä koirien että ihmisten monimuotoisuus on rikkaus ei rasite. Jos Matti tekee eri kriiteereillä pentuja kuin Maija, ei toinen ole väärässä. Kukaan ei toki saa olla idiootti tekemällä Ö-lonkkaisella tai sydänvikaisella koiralla pentuja, mutta siitä ei ollutkaan kysymys. Jos jokaisesta pienestä viasta suvussa koko linja poistetaan käytöstä ei jää mitään.
Nettikotkille,haaskoille ja jalostuspoliiseille tiedoksi, että toimintanne ei oikein potki pitkässä juoksussa. Pilaatte kyllä tehokkaasti kasvattajan päivän ja pari seuraavaakin heittämällä paskaa tuulettimeen, mutta silti ne pennut syntyy ja myydään. Teidän ei toki kannata ostaa siitä kennelistä koskaan enää mitään, mutta ehkä siltojen polttaminen vahvistaa muuta liikenneverkkoa. Toki saatte varmasti peloteltua muutaman pennunostajan pois ja säikyteltyä muutaman muun varpailleen, mutta jäljelle itse asissa jää se kulta mikä tippui pohjalle tässä hämmennyksessa. Ajattelevat ja täysipäiset pennunostajat. Siis ne jotka ovat ainakin käyttökoirien puolella painonsa arvoisia kullassa. He ottavat asiasta selvää, kyselevät, tekevät johtopäätökset itse vaikka kasvattaja tai jalostuspoliisi huutaisi mitä. Joku sanoi joskus, ettei ole olemassa huonoa julkisuutta. Jalostuspoliisit nostavat aina ”paskoja pentueita” sellaisten tietoisuuteen joiden tekemisillä on väliä. Lopussa tilin tekee, voitot kerää ja kunnian saa kasvattaja, jota potkittiin päähän (turhaan), sai hienot pennut hyviin käsiin ja sitä kautta pärjäämään. Kuten aina, poliisi on ystäväsi 😉
Innokasta nyökyttelyä niin alkuperäselle kirjotukselle kuin Minnan kommentillekin! En voisi olla enempää samaa mieltä eikä tuohon ole muuta lisättävää kuin, että samojen ajatusten vuoksi se toinen epäilyttävä koira, mun kasvattini, on erikoisrekkarissa – kas kun sen vanhemmat on Syyriasta tuotuja metsästyssalukeja, eikä Syyriassa ole rekisteriä – ergo ne on otettu FCI:n rekkariin rotuunoton kautta, ergo osalla mun epäilyttävistä kasvateista ei ole täyttä FIN-rekisteröintiä, koskapa niillä ei ole kolmea sukupolvea FCI:n rekisterissä. Tämä kaikki ois tietty selvinnyt pikaisella kuukkeloinnilla, mut mitäs hauskaa siinä olis? ;D
Toi kuva ja kuvateksti ovat piste i:n päälle ja Jaavan kommentti kuorrutus 😀 Viva la revolucion!
*poistuu hieromaan kylmägeeliä raivokkaan nyökyttelyn aiheuttamaan niskajumiin*
Rotukoiria en harrasta, mutta kyllä minun mielestäni ihan joka ikisen kasvattajan valinnat voi ja pitää kyseenalaistaa. Samaa mieltä olen siitä, että kukaan ei voi toiselle kertoa mitä tehdä tai määritellä täydellistä koiraa. Mutta kysymysten esittäminen on aivan oikein ja toivottavaa. Jos on varma omista valinnoistaan niin siitä ei loukkaannu tai kiihdy.
^ Näin. Oman kasvatuksessani olevan koiran kanssa virheen tehnyt. Tekemisissä kuitenkin hyvin paljon sellaisen rodun kanssa jossa ei jalostusmateriaalia, siten kasvattajan suunnitelmat minulla sijoutuksessa olevan pennun kannsa tulivat todella puun takaa. Hyvin yleinen rotu kyseessä.
Ihan joka ikisen kasvattajan valinnat voi ja pitää kyseenalaistaa
Kaunis ajatus teoriassa, mutta aika harvalla riittää taito, kantti tai viitseliäisyys perustella oia valintojaan raakkuvalle korppikotkalaumalle, jolle mikään vastaus ei kuitenkaan ole kyllin hyvä. Hehän ovat jo etukäteen päättäneet, että kasvattaja tekee väärin.
Tietysti Esapekkapekan edustamassa ”mielipiteenvaihto on rikkaus” -ajattelutavassa on aina tapana olettaa, että kasvatuskeskusteluja käydään sivistyneesti, toisen mielipiteitä kunnioittaen ja blaa blaa, mutta tosiasiahan on, että 80% netin pentuketjuissa tapahtuvasta kriittisehköstä keskustelusta on silkkaa yritystä todistaa koko maailmalle, millainen paska yhdistelmä tässä nyt onkaan kyseessä.
Ideaalitilanteessa kaikilla kasvattajilla olisi lehmänhermot, Sokrateen veroiset retoriset taidot ja kyky sietää mitä tahansa vittuilua kiihtymättä, mutta harvemmin tällaiset ihmeyksilöt päätyvät koiraharrastajiksi.
Jossain netin pentuketjussa raakkuminen ei todellakaan ole mitään muuta kuin silkkaa huonoa käytöstä. Kuinka moni on valmis esimerkiksi menemään kylään tai soittamaan kasvattajalle ja kyseenalaistamaan homman kasvokkain? No niinpä, eihän siitä olisi mitään iloa, koska kukaan ei näe miten valveutunut moraalisäteilijä oikein onkaan, eikä kukaan ole kasvokkain tapahtuvassa mielipiteenvaihdossa komppaamassa jalostuspoliisia.
Toi on valittevan totta. Ja sitten siihen alle jää ne kellä oikeasti olisi asiaa ja perusteltuja kysymyksiä. Yrittäkää nyt ymmärtää ettei vastuullisuus jalostuksessa ole mikään itsestään selvyys nykypäivänä.
Olen kyllä taas eri mieltä 🙂
Kyllä kaikki avoimuus ja läpinäkyvyys, mitä koirien jalostukseen on netin myötä tullut, on hyvästä. Tottahan se on, ettei keskustelu ole useimmiten sivistynyttä. Mutta täytyy muistaa se fakta, että palstoja lukevia ihmisiä on äärettömästi enemmän kuin sinne kirjoittelevia. Itse monestikin juuri luen näitä keskusteluja, kommentoimatta. Kyllä hyvin perustellut vastaukset antavat hyvän kuvan kasvattajasta, vaikka hänet olisikin ala-arvoisesti kyseenalaistettu. Miksi madaltaa omia keskustelustandardejaan ylimielisten moukkien vuoksi?
Sen sijaan ihminen joka kiihtyy kun suht simppeliä asiaa kysytään (kuten yllä) herättää ajatuksen miksi näitä asioita ei saisi kysyä jos ei ole mitään salattavaa. Kyllä kriittisyys on minun mielestäni niille koirille parempi. Etenkin jos itse tekee vähän harvinaisempia jalostuspäätöksiä, saa varmasti olla selittelemässä niitä muille. Mutta edelleen, näen kyseenalaistamisen rikkautena, enkä ymmärrä halua sille että eristäytyneenä vähän jalosteltaisi niitä omia kivoja koiria. Juuri tämän vuoksi niitä korppikotkalaumoja syntyy, kun ei osata keskustella. Kasvattajan mielessä pitäisi kuitenkin olla koiran paras, eikä sitä välttämättä eristäytyneenä itse näe.
Aivan loistava teksti tuossa aloituksessa ja Minna siitä jatkoi – terävästi. Menee juuri noin – nämä pentueita kyyläävät nettipoliisit tarkkeineen kuvittelee tietävänsä jalostuksesta kaiken – vaikka eivät tosiasiassa ymmärrä siitä yhtään mitään. Mutta näinhän se on.
Mä en tiedä mihin Esapekkapekka viittaa, mun nähdäkseni kukaan ei kiihtynyt Jaavan kysymyksestä? Se vaan kiteytti loistavasti alkuperäsen kirjotuksen pointin, nimenomaan tässä asiayhteydessä.
Siitä oon Esapekkapekan kanssa samaa mieltä, että avoimuus, rehellisyys ja ”läpinäkyvyys” on hienoja asioita kasvatuksessa ja sitä toivoisi vielä nykyistäkin enemmän. Mutta, niinkuin Annukka tossa totesi, siitähän harvoin on kyse kun jossain netin pentueketjussa tullaan esittämään kysymyksiä, jotka usein on vaan kysymyksiksi verhoiltuja julkilausumia tai peräti syytöksiä – ja yleensä täysin perusteettomia sellaisia.
Kysellä voi – ja pitääkin, ainakin jos on ite harkitsemassa pentua – mutta sen voi tehdä vilpittömästi ja kohteliaasti syyttelyn/hyökkäävän sävyn sijaan. Ja ehkä pentueketju ei kuitenkaan oo oikea paikka siihen – onhan se toki kivempaa, kun voi piilosta heitellä pikkukiviä ja – kuten sellasissa tapauksissa yleensä perimmäinen tarkotus on – esiintyä totuudentorvena ja oraakkelina, joka kyllä maar tietää just eikä melkein miten asiat PITÄISI tehdä 😉 Enemmän pokkaa, asiantuntemusta ja selkärankaa vaatisi se, että kysyisi asiaa omana itsenään kasvattajan kanssa keskustellen – ja saisi varmasti ihan eri tavalla perinpohjaista tietoa, kun lähestyisi kasvattajaa omana itsenään. Mut kuten sanottua, eihän siinä yleisöä olisi.
Nykyään lähtökohta tuntuu olevan se, että jos olet kasvattaja, olet moraaliton etiikasta viis veisaava tietoa pimitävä ja tahallasi päättömiä yhdistelmiä tehtaileva huijari – ja se värittää usein nettikeskeskustelun sävyä. Puhumattakaan siitä, että Annukan kuvailemat tyypit ei useimmiten kasvata itse, mut ovat vakuuttuneita siitä, että tietävät juuri miten niiden, jotka kasvatustyötä tekevät, PITÄISI sen tehdä. Useimmiten ilman pienintäkään käsitystä siitä, miten paljon verta, hikeä ja kyyneleitä kasvattaja vuodattaa yrittäessään tehdä asiat mahdollisimman huolella ja harkiten.
Avoimuus on loistava asia – sitä edesautetaan kuitenkin järkevällä dialogilla, ei soihduin ja talikoin. Eikä tyhjänpäiväinen pintapuolinen kauhistelu ilman varsinaista informaatiota ole avoimuutta, vaan sirkushuvia ja itsetyydytystä. Koiramaailma(kin) olisi pirun paljon parempi paikka, myös niille koirille, jos kukin keskittäisi energiansa omiin valintoihinsa, muiden kauhistelun ja osoittelun sijaan.
”Sen sijaan ihminen joka kiihtyy kun suht simppeliä asiaa kysytään (kuten yllä) herättää ajatuksen miksi näitä asioita ei saisi kysyä jos ei ole mitään salattavaa. Kyllä kriittisyys on minun mielestäni niille koirille parempi. Etenkin jos itse tekee vähän harvinaisempia jalostuspäätöksiä, saa varmasti olla selittelemässä niitä muille.”
Esapekka, olen kanssasi täysin samaa mieltä. 🙂 Parhaat kommentit tulivat ehdottomasti sinulta.
Esapekka, hienoa kommentointia!!!!