Koirat ovat rasittavia ja tulevat kalliiksi. Niillä on ällöttäviä tapoja. Koirat herättävät sinut kello kolmelta yöllä kertoakseen, että nyt tuli ripulipaska karvalankamatolle, ne aiheuttavat noloja tilanteita ottamalla itseltään suihin mummolassa, ne murisevat naapurin lapsille, möykkäävät pahviseinäisessä kerrostalossa työpäivät eivätkä ikinä käyttäydy kuten koulutusoppaissa tai omistajan ruusunpunaisissa unelmissa oletetaan. Ne täyttävät siististi stailatun kotisi karvoilla ja kuralla. Koirat haisevat ja piereskelevät, huohottavat ärsyttävästi, raiskaavat sohvatyynyjä. Koiranpentujen aivot toimitetaan jälkitoimituksena, jos toimitetaan.
Pahinta on, että kun vuosien hinkkauksen ja ristiriitojen jälkeen sovitte vihdoin yhteen kuin vanha aviopari ja ymmärrätte toisianne niin hyvin, ettei sanoja tai talutushihnoja enää tarvita, koira menee ja kuolee vanhuuteen. Sydämesi särkyy ja lisäksi joudut aloittamaan kaiken alusta seuraavan naskalihampaisen mielipuolen kanssa.
Kaikesta huolimatta ihmiset kuitenkin päätyvät hommaamaan koiria, mikä on hienoa ja kannatettavaa. Jostain syystä aiheesta kirjoitetut oppaat eli ne otsikossakin dissatut koirakirjat lähestyvät yleensä aihetta lähinnä kuluneimmasta mahdollisesta näkökulmasta: haluat siis koiran. Siistiä! Seuraavaksi esittelemme n. 200 koirarotua sanoin ja kuvin, valitse niistä sopivin. Onnea matkaan!
Perse edellä puuhun eli kuinka roturulettia pelataan
Useimmat koiraa harkitsevat ihmiset aloittavat siis projektinsa lukemalla rotuoppaita tai tekemällä koirarotutestin netissä. Jos hankittava koira on ensimmäinen, valintaperusteena on yleensä ulkonäkö, höystettynä rotuoppaan avuliailla symboleilla ja luonnehdinnoilla: ”sopii lapsiperheeseen”, ”tarvitsee paljon liikuntaa”, ”vaatii peruskoulutuksen”.
Rodunvalintaruletit uskottelevat, että meille kaikille on olemassa täydellinen rotu. Kuinkapa ei olisi, rotujahan on yli 300, ja jokaisella on – rotukirjojen ja rotujärjestöjen mukaan – omat ainutlaatuiset luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa.
Ainutkertaisista ominaisuuksista puheen ollen, koiraihmiset kertovat usein löytäneensä oman rotunsa, jolla on niin ainutlaatuisia luonteenpiirteitä, että mikään muu rotu ei pääse lähellekään. Epäilen vahvasti, että kyseessä on joko sitkeä meemi tai itsepetos. Mistä ihmiset tietävät, millaisia muut rodut ovat, jos heillä on ollut vain tietyn rotuisia koiria? Entä jos omistaa kaksi samanrotuista koiraa, joiden luonteet poikkeavat toisistaan, kuten usein tapahtuu – kumpi niistä on se alkuperäinen, oikea rodun edustaja? Olisiko vaikka korthalsingriffonin luonne niin erityisen ainutlaatuinen korthalsingriffonin omistajien mielestä, jos ne yllättäen muuttuisivat mopsin näköisiksi? Miten korthalsingriffonin ainutlaatuinen luonne poikkeaa saksanseisojan ainutlaatuisesta luonteesta?
Yritän tässä varovaisesti vihjata, ettei välttämättä ole järkevää aloittaa koiranhankintaa pohtimalla, onko vaikka schapendoes juuri minulle sopivampi kuin lagotto romagnolo. Huolimatta kasvattajien ja kenneljärjestöjen sitkeistä pyrkimyksistä viimeisten sadan vuoden aikana, koirayksilöt rodun sisällä eivät ole toistensa klooneja – paitsi ehkä ulkonäöllisesti. On totta, että rotutyyppien välillä on eroja: kovaluonteisinkin vinttikoira on yleensä pehmeä verrattuna terrieriin, ajokoiria on keskimäärin vaikeampi kouluttaa pysymään pihalla kuin paimenkoiria, seisovat lintukoirat häsläävät enemmän kuin isot molossit. Luonteen kannalta koiratyypillä on merkitystä, rodulla ei niinkään. Luonnetestitilastoja selaamalla näkee, millaisia eroja koirien luonteissa on, vaikka olisivat kuinka samaa rotua.
Asunnossani on tilaa 55m2, bruttopalkkani 3200 euroa kuussa, sisustukseni on sinisävyistä ja seurustelen pääasiassa pk-seudulla asuvien pyöräilijä-hipstereiden kanssa. Mikä koirarotu minulle sopisi?
Toinen ongelma rotusuosituksissa ja -oppaissa ovat täysin hatusta vedetyt valintakriteerit. Samoilla testivastauksilla roturuletit arpovat varsin toisistaan poikkeavia rotuja. Haluatko lyhytkarvaisen ja lapsiperheeseen sopivan koiran, asut kaupungissa kerrostalossa eikä sinulla ole harrastustavoitteita? Rotutestit auttavat, kuten kuvista näkyy.
Samantyyppisiä tuloksia saa, jos aloittaa netissä ”Suositelkaa minulle rotua” -ketjun. Viisi ensimmäistä ehdottaa omaa rotuaan, seuraava sanoo hommanneensa juuri stabyhounin pennun ja olevansa aivan täydellisen rakastunut rotuun (siis oikeasti, kuka muka ei ole ihastunut vasta hankittuun koiranpentuunsa?), pari kommentoijaa innostuu vertailemaan venäjänajokoiran ja suomenajokoiran olennaisia luonne-eroja ja sopivuutta lapsiperheeseen, kun huomattavasti tärkeämpää olisi pohtia ensin halutun koiran tyyppiä ja tehdä lopullinen rotuvalinta vasta viimeisenä. Rotuesittelyjen lukemisen sijaan kannattaisi pohtia, mihin tarkoitukseen koira tulee ja miten vaivaisen (vaivalloisen?) otuksen kanssa on valmis jakamaan elämänsä seuraavien vuosien ajan. Ensikertalaisen kannattaisi myös ehkä mieluummin kysyä, minkä tyyppisen koiran kanssa hän aiheuttaa vähiten vahinkoa, jos kaikki ei menekään kuin Strömsössä.
Jos tarvitsee auton, jolla voi kuskata perhettä mökille ja citymarkettiin, ei kannata ostaa kaksipaikkaista urheiluautoa. Jos tykkää eniten maailmassa nukkua, pelata tietokoneella ja syödä, bordercollien ostaminen ei ole järkevää, vaikka miten uskottelisi itselleen skarppaavansa siinä vaiheessa, kun koira on kotona. Joo, kyllä uusi koira aina aktivoi harrastamaan… noin parin viikon ajan. Enintään. Ihmiset, joille sopii aktiivinen palveluskoira tuppaavat yleensä olemaan perustyypiltään eräänlaisia henkisiä partiolaisia, joilta löytyy itseltään viettejä ja draivia harrastamiseen vähintään yhtä paljon kuin koiriltaan. Tiedätte, keitä olette. Meille muille saattaa riittää vähempikin kuin käyttölinjainen belgianpaimenkoira.
Valhe, emävalhe ja ”perusterve rotu”
Luonnollisesti kaikki haluavat mahdollisimman terveen koiran. Tässä vaiheessa rotuoppaat ja aina yhtä avulias internet yleensä neuvovat perehtymään valitsemasi rodun terveystilanteeseen. Tämä onkin varsin kannatettavaa, mutta entä, jos valittu rotu on terveydeltään jo valmiiksi susi? On tietysti olemassa sileäkarvaisia noutajia, cavalierkingcharlesinspanieleja tai taskandoggeja, jotka ovat terveempiä kuin rotunsa keskimäärin ja epäilemättä löytyy kasvattajia, jotka liputtavat linjojensa terveyden puolesta, mutta joidenkin rotujen terveystilanne on katastrofaalinen ja ”terveen” määritelmä niiden piirissä lähinnä suhteellinen.
Sekä rotukirjoilla että netissä jaettavilla suosituksilla on ikävä taipumus esitellä rodut parhaassa mahdollisessa valossa, oli kyse miten sököstä muotopuolesta tahansa. Mistä lähtien shar pei on ollut palveluskoira? Elävätkö ne todella keskimäärin 12-14 vuotta ja mihin tieto odotettavissa olevasta eliniästä perustuu? Turkinhoito voi olla ”vähänen”, mutta mihin unohtui tulehtuneiden ihopoimujen putsaamiseen käytettävä aika, puhumattakaan muista rotua riivaavista vakavista terveysongelmista?
Basset hound pyörähti esimerkkieni roturuleteissa esiin useammankin kerran, mikä johtunee käyttämistäni parametreista rauhallinen, asun kerrostalossa ja lyhytkarvainen. Vahinko, ettei yhdessäkään testissä kysytty, haluanko jakaa elämäni epämuodostuneen, sairauksien raiskaaman ulkonäköjalostuksen kukkasen kanssa. Päinvastoin, joidenkin ehdotusten perusteella voisi melkeinpä kuvitella, että olen tarkoituksella raksinut kuvitteelliset kohdat hengitysvaikeuksia, kyllä kiitos ja lonkkavika ei niin haittaa, mahdollisesti myös sisäsiittoisuus on haaste, ei ongelma ja kartutan mielelläni eläinlääkärin tilipussia.
Kuinka sitten ensikertalainen voi tietää, millaisia rotuja kannattaisi suosia, jotta mahdollisuudet saada terve ja helppohoitoinen koira olisivat mahdollisimman suuret? Helppoa: älä ota jättirotuista äläkä pienintä mahdollista tissinvälikoiraa. Älä ota lyttykuonoa, länkisäärtä tai tukkajumalaa, jonka turkki laahaa maata. Ja turkista puheen ollen, ei kannata ottaa myöskään kaljua koiraa. Vältä koiria, joiden mittasuhteet ovat pielessä – liian lyhyet jalat, liian pitkä selkä, jättiläiskokoinen pää. Vältä harvinaisia rotuja, joiden geenipooli on usein säälittävän pieni. Googleta rotusi nimi suomeksi ja englanniksi, ja jos rodun mukaan on nimetty syndrooma, syöpä tai perinnöllinen sairaus, jätä väliin. Suurin osa edellämainistuista kriteereistä sopii tietysti myös sekarotuisiin.
Yksi Rin Tin Tin pakettiin, kiitos. Lassiekin kelpaa, jos ei muuta ole.
Useimmat ensikertalaisten koiranostajien toivelistat näyttävät seuraavanlaisilta:
1. Helposti koulutettava – toiveena vapaana vierellä kulkeva ja käskystä totteleva.
2. Eläinystävällinen – meillä on kaksi kissaa ja haluamme rauhassa kulkea ulkona ilman ”tappeluja”
3. Leikkisä ja suht. energinen – tykkäämme kävellä
4. Ei saa olla ”vihainen”, eikä haukkua kaikille – asumme kerrostalossa ja rapussa kulkee ihmisiä, vieraitakin meillä aina silloin tällöin käy
5. Mutta suojeleva omistajia kohtaan sen täytyy olla!
6. Ja tietenkin todella rakastettava ja seurallinen 🙂
Vai että vapaana pidettävä, sosiaalinen, omistajiaan suojeleva ja eläinystävällinen. Siitäpä vain arpomaan sopivaa rotua! Listan esittäjälle suositeltiinkin innokkaasti lukuisia rotuvaihtoehtoja. Ehkä joku noutaja? Colliethan ovat kilttejä? Lancashire heeler voisi sopia kriteereihin. Lapinporokoira? Kyselijä itse oli ajatellut saksanpaimenkoiraa. Eikä siinä mitään, joka ainoa näistä roduista varmasti sopisi kriteereihin… oikein koulutettuna. Joka ainoasta rodusta saa myös varsin helposti näiden kriteerien täydellisen vastakohdan, jos olettaa, että on olemassa jokin mystinen rotu, joka tulee tällaisena valmiina ihannepakettina ilman, että omistajan tarvitsee tehdä muuta kuin latoa seteleitä tiskiin.
Asiansa osaava omistaja loihtii rodusta kuin rodusta mukavan koiraseuralaisen. Kädettömämpi tapaus saa greyhoundistakin kulmakunnan kauhun. Useimmiten ihmisten rodulle esittämät toiveet eivät oikeastaan ole kiinni rodusta laisinkaan, vaan siitä, kuinka hyvä omistaja on koulimaan koirasta haluamansa kaltaisen. Yksikään koirarotu ei täytä noita vaatimuksia automaattisesti, ja aika moni täyttäisi ne, jos omistaja tietää, mitä tekee.
Mitä muuta koirakirjoissa ei kerrota?
Osa 1: Sisäsiisteysongelmat
Osa 2: Harmien ja hajuhaittojen ABC
Osa 3: Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin rotukoirat?
Oudon rannan hiekka 
Mahtavia nämä sinun blogikirjoituksesi, saa vatsalihastreenin samalla, vaikka aiheet periaatteessa ovatkin vakavia, mutta osut niin oikeaan. 🙂
Bullmastiffi, basenji, basset hound, bokseri! Oliko niissä tekemissäsi testeissä joku valikko sille että rodun pitää alkaa b-kirjaimella? 😀
Sellainenkin ”pikkujuttu” jää aika usein koirakirjoissa kertomatta, että koiralla (rotu mikä tahansa) ei ole sisäänrakennettua ”manuaalia” erilaisten käskyjen merkityksistä vaan kukin käsky ja sen toivottu seuraus täytyy opettaa koiralle. Ja että koira on koira, se ei toimi kuten ihminen eikä sen tarvitsekaan – koska se on koira!
Hyviä kirjoituksia sinulla!
Miksi taas kerran paasataan shar pein sairaalloisuudesta, huhupuheiden mukaan?! Tätähän harrastavat Suomen ”johtavat” eläinlääkäritkin! Mikä shar peissa on, että sitä pitää mollata ja leimata sairaaksi?! Ulkonäöstähän eivät kaikki pidä, mutta ei kaikkien ihmistenkään ulkonäöstä pidetä. Shar pein luonne on kuitenkin täysi 10!
Olen huomauttanut tuon tekstin virheellisyydestä Pedigreelle, mutta sitä ei näemmä ole korjattu. Shar pei ei ole palveluskoira, vaan jo FCI:n rotumääritelmänkin mukaan metsästys- ja vahtikoira, toki omistajalleen tekee palveluksiakin. 😉 Koko on 44-51 cm ja paino keskimäärin 16-26 kg. Olen toki tuntenut isoja uroksia, jotka ovat painaneet yli 30 kg:kin. Shar pein keski-ikä ilmoitetaan maailmalla olevan 8-10 vuotta. Minun ensimmäinen shar peini eli lähes 13-vuotiaaksi ja nyt vanhin elossa oleva koirani on 12,5-vuotias. Ensimmäisen pentueeni (kolme pentua) keski-ikä oli 8,5 vuotta. Olen omistanut shar pei rotuisia koiria yli 15 vuotta ja kasvattanut rotua yli 12 vuotta. Yhden ainoan Suomesta ostamani koiran yksi ihokurttu tarvitsi putsausta, tosin lopullinen hoito oli leikkaus. Tuon tietenkin poistin jalostuksesta. Shar pein turkki on todella helppohoitoinen eikä tarvi sen kummempaa hoitoa kuin muidenkaan lyhytkarvaisten rotujen, paitsi karvanlähtöaikaan kaksi kertaa vuodessa harjaamista enemmin. Kurttuja EI TARVITSE putsata. Omia koiriani olen käyttänyt eläinlääkärillä vain rokotuksilla ja satunnaisten haavereiden takia. Nyt haastankin tämän kautta kaikki shar pein omistajat vastaamaan tähän shar pein rodun terveyden mollaamiseen ja kertomaan tosi asioita koiriensa terveydestä.
Huhupuheiden? Suomen Shar Pei Harrastajien (sic) sivuilla on sitten melkoinen kokoelma huhupuheita. Kun lisäksi tiedetään, että yksi neljäsosa kaikista länsimaisista shar pei -rotuisista koirista kärsii perinnöllisestä kuumesairaudesta, jonka aiheuttaa sama mutaatio kuin rotutyypillisen ryppyisen nahan, ei minusta ole perusteita syyyttää ketään rodun mustamaalaamisesta, jos toteaa, että terveysongelmia on tavallista enemmän ja että useimpien syynä on rodun epätavanomainen ulkomuoto. Olen siis kanssasi samaa mieltä siitä, että iho-ongelmat eivät todellakaan vaikuta rodun vakavimmalta terveysongelmalta.
Rotukerhon sivuilla on minusta kunnioitettavan rehellisesti kerrottu rodun kanssa mahdollisesti eteen tulevista ongelmista – olennaisintahan on, että ostajat tietävät, mihin sitoutuvat. Jos haluaa poikkeuksellisen näköisen koiran, pitää tietää se hinta, jonka ulkonäöstä voi joutua maksamaan. Tai no, koirahan sen loppujen lopuksi maksaa. On mukava kuulla, että sinun koirasi ovat eläneet terveinä. Varmasti toivomme molemmat, että sama pätisi kaikkiin maailman shar pei -rotuisiin koiriin.
Itse asiassa, kun en aiemmin ole shar pei -kasvattajan kanssa päässyt puheisiin, niin millaisia terveystutkimuksia nykyisin shar peille suositellaan ennen jalostukseen käyttämistä?
Tosiasia on se että Shar pei on sairas rotu ja ikävä kyllä se ei ole ainut. Näiden sairaiden rotujen sairaudet yleensä lasketaan rodun omaisiksi piirteiksi ja siksi ne jää kokonaan hoitamatta. Tästä syystä sinäkään et ole joutunut käymään lääkärissä, koska rotumääritelmän mukaan Shar pei koirasi on terve 😉
Ei kai eläinlääkärit huvikseen arvostele sharpeita vaan siksi että eivät pidä niiden ulkonöstä. Vinttikoiratkin on erikoisen näköisiä mutta ei esim Apex kieltäydy hoitamasta niitä! Rotu on sairas ja se on selvä.
En hyväksy, että ihmiset ostelevat ”hassun” näköisiä koiria omaksi huvikseen vaikka eläin kärsii ulkonäöstään.
Tarkentaisitko hieman, että miten se Shar pei ulkonäöstään kärsii??? Muuten kuin tietysti sinunkaltaisten ihmisten vuoksi, jotka ”asiantuntijana” kirjoittavat kaikenlaista soopaa.’
Ja kertoisitko lisäksi KUINKA MONTA SHAR PEI KOIRAA OLET ELÄMÄSI AIKANA NÄHNYT? Siis muuallakin kuin kuvissa.
Saisinko esittää sellaisen toivomuksen niin JALISKALLE kuin muillekin nimimerkkien taakse piiloutuville ETTÄ SHAR PEIN TODELLISESTA TERVEYSTILANTEESTA kirjoittelevat vain sellaiset HENKILÖT JOTKA OVAT KYSEISEN RODUN JOSKUS ELÄVÄNÄ NÄHNEET!!!! Ettehän te muut voi rodusta mitään tietää JOS OLETTE VAIN NETISSÄ SIIHEN ”PEREHTYNEET”!!
”Ei kai eläinlääkärit huvikseen arvostele sharpeita” (nimi kirjoitettu väärin) ja
”No mutta kun netissä lukee, ja kun eläinlääkäritkin NETISSÄ ja lehdissä kommentoivat” Niinpä niin, *******n motiivi saattaisi olla siinä, että meni ja lopetti (tietämättömyyttään ja taitamattomuuttaan jota ei voi vieläkään myöntää) sukulaistytön nuoren Shar pein.
Aviopari *********** (Suomen johtavat silmälääkäri ja ortopedi -omien sanojensa mukaan-) käyvät oikeustaistelua epäonnistuneiden hoitotoimenpiteiden seurauksena.
Todellista suoraselkäisyyttä tältä avioparilta osoittaisi, jos ilmoittaisivat myös etteivät hoida Englannin Bulldoggeja jotka ovat ne todelliset koiramaailman moniongelmaiset!
Mutta sitä he eivät tee KOSKA TÄMÄ ROTU ON NIIN MERKITTÄVÄ TULONLÄHDE!
Tässäpä tutun Englanninbulldoggi kasvattajan listaa muutamista sairauksista -s’il vous plaît:
Kirsikkasilmä tarkoittaa vilkkuluomen sisäpuoleen esiinluiskahdusta, jolloin silmän sisäkulmassa näkyy lihanvärinen alue. Noin kahdessa tapauksessa kolmesta molemmissa silmissä on sama ongelma, ja se voidaan hoitaa leikkauksella.
Bulldoggeilla esiintyy myös ylimääräisiä ripsiä luomen sisäpinnalla ja luomenkiertymiä. Ne hoidetaan myös leikkauksella.
Tiukka häntä tarkoittaa sitä, että bulldoggin peräpään hygienia ja mahdollisesti myös ulostaminen vaikeutuu. Äärimmäisissä tapauksissa hoitona on leikkaus. Vaiva saattaa vaikeuttaa koiran jokapäiväistä elämää ja vaikeissa tapauksissa se joka tapauksessa vaatii päivittäistä hoitoa. Nartuilla vaiva usein pahenee juoksujen yhteydessä.
Erilaiset iho-ongelmat ja sairaudet ovat bulldoggilla aika yleisiä (furunkoloosi, sikaripunkki, pyoderma). Niitä on hyvin monenlaisia, ja vie usein aikaa ennen kuin oikea hoito löydetään. Myös erityyppiset allergiat ovat yleisiä. Hoitona on usein tarkka ruokavalio. Pahimmassa tapauksessa iho- ja allergiaongelmat voivat haitata koiran elämää jatkuvasti.
Ruoka- ja henkitorven ahtaumat ovat vakavia ongelmia ja voivat johtaa koiran menehtymiseen. Näitä ongelmia esiintyy useimmiten uroksilla. Liian pitkä ja pehmeä kitalaki voi aiheuttaa hengitysongelmia. Kaikkiin tämäntyyppisiin ongelmiin tulee suhtautua vakavasti.
Liian voimakkaat kuonopoimut voivat aiheuttaa luomenkiertymiä. Runsaat poimut myös tulehtuvat helposti, joten liikapoimuisuutta tulisi välttää. FCI:n uudessa rotumääritelmässä liian suuri, kirsun peittävä kuonopoimu on luokiteltu virheeksi.
Lisääntymis- ja synnytysongelmat ovat hyvin yleisiä bulldoggeilla ja siihen on monia eri syitä, ja usein päädytäänkin keinosiemennykseen ja keisarinleikkaukseen. Tällä hetkellä vain noin 15% englanninbulldogeista lisääntyy luonnonmukaisesti.
Sydänsairaudet kuitenkin ovat suurin Englanninbulldoggien ennenaikaisen kuoleman syy, jos ei oteta huomioon pentukuolleisuutta joka on varmaan kaikkien koirarotujen korkein. Erilaiset syöpäsairaudet ovat myös erittäin yleisiä.
Englanninbulldoggien keskimääräinen elinikä on 2000-luvulla pudonnut 4 vuotta 5 kk pitkäksi, kun se vielä 1997 oli 5 vuotta 7 kuukautta. Kertonee jotakin siitä mihin suuntaan rodun kanssa ollaan menossa.
OTETAANPA SITTEN VERTAILUN VUOKSI:
SHAR PEILLA ei ole mitään lisääntymisongelmia. Ei ongelmallisia kuonopoimuja. Ei ruoka-tai henkitorven ahtautumia. Äärimmäisen vähän mitään iho-ongelmia!!!! Vaikka aina muuta väitetään. Tiukan hännän ongelmia ei tietenkään myöskään esiinny. Luonnontöpö aiheuttaa myös esim. selkärangan ongelmia, joita ei tähän ole lueteltu ja niitähän ei shar peilla luonnollisesti ole.
Yhdelläkään Suomessa rekisteröidyllä shar peilla ei ole raportoitu SYDÄNONGLEMIA!!! Syöpääkin on ollut vain vanhoilla yksilöillä eli yli 8-vuotiailla.
Shar peilla esiintyy eniten SILMÄONGELMIA. Asianmukaisesti hoidettuna ne eivät ole ongelmia vaan vikoja. YHTÄÄN KOIRAA EI TARVITSE SILMÄONGELMIEN VUOKSI LOPETTAA se on fakta, joka unohdetaan siksi, että ollaan tehty virheitä alusta lähtien. Myös vaikeat silmäongelmat voidaan leikkauksella hoitaa JOS ELÄINLÄÄKÄRI OIKEASTI TIETÄÄ MITÄ HÄN TEKEE ja ottaa asiankuuluvan vastuun tekemisistään. Näinhän ei Suomessa ole.
Ainoa vakava ongelma on vain shar peilla esiintyvä perinnöllinen shar pei-kuume. Sairaus, johon koira lopulta kuolee. Siihen tosin sairastuu ALLE 20% ja osa siihen sairastuneista shar peista ovat USA:ssa lääkityksellä eläneet yli 10-vuotiaiksi.
Ritva Mäen kommentista on editoitu henkilöiden nimet pois. Jos tuntee tarvetta dissata jotakuta nimeltä, tehkää se muualla kuin täällä, ellei ko. henkilö ole omalla nimellään osallistunut keskusteluun blogissa.
Ihan noin PR-vinkkinä sanoisin, että mikään ei tee rodun maineelle enempää hallaa kuin aggressiivinen, suu vaahdossa kirjoitettu puolustusreaktio. Oli ihmisten epäilyille rotunne terveystilanteesta perustetta tai ei, ne eivät ainakaan haihdu tällaisilla kommenteilla.
Kommenttina viimeiseen kappaleeseesi sanoisin, että on normaalia suuttua ja kirjoittaa ”suu vaahdossa” asiasta, kun näkee väärää tietoa levitettävän netissä. Asiat ovat harvoin niin kärjistyneitä, kuin jotkut ihmiset (yleensä ei tieteellisesti suuntautuneet) haluavat ne nähdä. Tiedän tämän siitä, että itsekin olen monesti syyllistynyt kärjistämiseen pointtini tueksi, mutta totuus on usein jossakin välimaastossa. Kirjoitat todella hyvin ja sinulla on sana hallussasi, mutta se ei tee väitteistäsi aina totta.
Niin, minä siis kirjoitan omalla nimelläni sillä seison sanojeni takana.
Koiria 1979-2001 kasvattaneena kahden rodun jalostustoimikunnassa vaikuttaneena, Shar pei rotuun syvällisesti perehtyneenä, rotua vuodesta -97 omistaneena ja perheenjäsenen kasvatustyötä -ja mollaamista- läheltä seuranneena uskon omaavani tietoa jonka turvin voin kommentoida rodun terveydentilaa.
Yksikään länsimainen koirarotu ei ole 100% terve. Yksikään länsimainen rotu ei edes ole se ”lähes terve” kuten rotujärjestöt mainostavat. Jokaisessa rodussa ON PERIYTYVIÄ SAIRAUKSIA JOTKA JOKO MERKITTÄVÄSTI HAITTAAVAT KOIRAN ELÄMÄÄ TAI JOHTAVAT KUOLEMAAN.
Sairauksien vakavuus ja esiintymistiheys vaihtelee roduittain.
Vakuutusyhtiöt tekevät tarkkoja tilastoja eri rotujen sairastavuudesta, jonka mukaan he laativat vakuutusmaksut.
Wikileaks sivustolle päätyi USA:n suurimman vakuutusyhtiön American International Group Inc. salassapidettävä rankinglista sairaista roduista. Se on tarkka lista jossa sairauskorvaukset suhteutetaan kunkin rodun rekisteröintimäärään.
Shar pei ei ollut top 20 joukossa. Englanninbulldoggi oli. Cavalier oli. Ja monta muuta oli. Voin kommentoida vain niitä koirarotuja joita olen omistanut ja joiden kasvattajia tunnen.
Ei tulisi mieleenkään kommentoida rotua JOTA EN EDES IKINÄ OLE ELÄVÄNÄ NÄHNYT!!!!!
Tämä on se asia, joka saa vaahdon suusta lentämään. Pikkulikat, jotka nettiä selailemalla tulevat asiantuntijoiksi.
Hehee, ihan parasta: äskettäin luin yhdeltä toiselta palstalta, kun englanninbulldoggien kasvattaja puolusteli omaa rotuaan sanomalla ettei se ainakaan ole yhtä sairas kuin shar pei! Rotujen harrastajat vaan kiistelee, kumpi on pahempi. LOL 😀
Totahan ne sairaiden rotukoirien omistajat ja kasvattajat tekee 😀 Kukaan kun ei halua myöntää et ihmisen vika on se että ne koirat on sairaita kun ihmiset on ne liian pitkälle jalostaneet. Mutta mitään vikaahan ei voi olla, kun nää on niitä rotujen ominaisuuksia ;D
Ensin nousi niskakarvat pystyyn mutta muutaman kerran luettuani ja 36v erirotuisia koiria kasvattaneena ja eri lajeja harrasteena, voin kehoittaa, että jokaisen, joka pentua miettii, pitäisi lukea kaiken muun koirakirjallisuuden lisäksi tämä! Ja asialliset kommentit ja mielipiteet ovat aina varmaan tervetulleita varsinkin ensimmäistä pentua harkitsevalle! Koira ei ole vain eläin, vaan elämän mittainen kaveri/kumppani, joka vaatii paljon mutta antaa enemmän!
Hyvin kirjoitettua asiaa!!
P.s. Olen hoitanut juhannuksesta lähtien 24/7 vakavasti onnettomuudessa loukkantunutta kisakoiraani, tulokset hyviä ja elämä voittaa! Koirakaveri vaatii sitoutumista täysillä ja kaikkeen!
Hyvin sanottu. Koiran omistaminen on tosiaan palkitsevaa ja mukavaa, mutta siihen sisältyy myös enemmän vastuuta ja joskus vastoinkäymisiäkin kuin ensikertalaiset yleensä kuvittelevat. Toivotaan loukkaantuneelle koirallesi pikaista toipumista!
Me olemme juuri tuo perhe joka tekee testejä, laatii rotukyselyjä ja selaa nettiä/kirjoja etsiäkseen sitä oikeaa rotua. Lähtökohtana meillä on omat rajoitteet:emme metsästä,meillä on lapsia,emme ole super-aktiivisia vaan aivan normaali taajamassa asuva lapsiperhe joka etsii mukavaa,lapsiystävällistä perheenjäsentä. Rotuviidakko on valtaisa:tottakai osa roduista karsiutuu jo kokonsa puolesta, mielikuvat ei-niin terveistä-roduista karsivat osan pois, samoin käyttötarkoitus/koulutettavuus/luonne karsii osan. SILTI jäljelle jää rotuja jotka EHKÄ kävisivät meille. Pyrimme treffeille potentiaalisten ehdokkaiden rotuedustajien kanssa mutta kun on tavannut yhden edustajan, on tavannut vain yhden. Aikamoista rulettia tämä on.Rodunvalinnan ja pennuntulon jälkeen se työ tietysti vasta alkaakin, siksi tämä on se helpoin vaihe kun voi vasta haaveilla ja suunnitella.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Jatkan vielä vähän omaa kirjoitustani. Koska perheellämme ei ole mitään ambitioita näyttelyitä kohtaan niin myös sekarotuinen koira on käynyt mielessä. Kysymys kuuluu mistä sekarotuisia koiria hankitaan? Tori.fi kaltaiset nettisivustot ovat täynnä toinen toistaan epämääräisempiä koirailmoituksia (joista puolet eestikeel). Luettuani blogiasi tiedän,että vaikka et ole koiramaailman ammattilainen tiedät tästä(kin) asiasta enemmän kuin keskivertotallaaja.
Joillakin eläinsuojelujärjestöillä ainakin on silloin tällöin ilmoituksia sekarotuisista koiranpennuista, ja toki niitä oikeita vahinkopentueitakin silloin tällöin ilmoitellaan paikallislehdissä ja kauppojen ilmoitustauluilla. Itsekin näkisin mielelläni ns. oikeita kasvattajia, jotka teettävät myös sekarotuisia pentueita kaikkien taiteen sääntöjen mukaan – esimerkiksi metsästyskäyttöön haluaisin mielelläni kahden rodun risteytyksen. Valitettavasti Kennelliiton säännöt estävät tällaisen toiminnan tehokkaasti, ainakin toistaiseksi. Onnea pennun etsintään!
Kannattaa tosiaan varoa näitä epämääräisiä ilmoituksia, useimmat niistä ovat pentutehtailun tuotoksia
Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa kun emoa ei pääse katsomaan tai luovutus tapahtuu parkkipaikalla tms. Kannattaa lukea asiasta sey:n sivuilta http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/pysayta_pentutehdas!_-kampanja/
Sekarotuisia koiria voi löytää esim. monilta nettisivustoilta jotka ovat luotettavia paikkoja kun koiraa harkitsee. Itse hommasin koirani kulkurit.fi sivulta, he tuovat kodittomia sekarotuisia ja rotukoiriakin Suomeen Romaniasta ja heillä on hyvää tietoa sivuillaan. Myös muita vastaavia sivustoja on, esim. auringonkoriat.com jotka tuovat koiria Espanjasta ja sitten on suomalainen Rekkurescue ja paikalliset esyt eli eläintensuojeluyhdistykset joiden sivuilta löytyy kaikenlaista infoa. Itse otin ensimmäisen koirani helmikuussa, sekarotuinen pieni romanialainen ja aivan fantastinen kiltti ja kaunis tapaus – siitä on tullut tärkeä ja rakastettu perheen jäsen ja nyt odotamme toista romskua ensi viikolla tulevaksi. Tämä ensimmäinen tapaus on ollut terve ja helppokin, osaa hihnakäytöksen ja sisäsiisteyden eikä ole tuhonnut asunnosta mitään. PIeni eroahdistus alussa osattiin pikkuhiljaa kouluttaa pois ja nyt yksinolokin sujuu hienosti. Eli pelkkää hyvää sanottavaa. Ja Kulkurit ovat apunaja tukena jos tulee jotain ongelmia tai kysymyksiä koiran kanssa eloa opetellessa. Suosittelen lämpimästi siis 🙂
Muutama parempi vaihtoehto tori.fi:stä on esimerkiksi facebookissa ryhmät Suomessa kotia etsivät sekä lukuisia muita vastaavia 🙂 Pystyy vähän karsimaan pentutehtailun riskiä. Onnea uuden kaverin etsintään, meille tuli Domi kohta 3v sitten keltasepörssin sivuilta löydettynä Pietarista, sekarotunen piski jossa ainakin sakemannia, belgianpaimenkoiraa ja kultastanoutajaa, on ollut helppo kouluttaa, liikuntaa vaatii jonkun verran ja aivan järjettömästi huomiota 😀
Kiitos. Kiteytit erinomaisesti kaiken sen mitä olen pienessä mielessäni vuosien varrella tullut ajatelleeksi, mutta en osannut näin tyhjentävästi ilmaista.
Aistinvaraisiin havaintoihini perustuen väitän, että shar pei-rodulla ei ole kaikki ihan hyvin. Suljetussa tilassa (huone, bussi, raitiovaunu) huomaa päätäkin kääntämättä jos ko. rodun edustaja on lähistöllä. Hautuneen ihon lemahdus saattaa tietysti olla myös vain ominaisuus, ei vika… Ja kaikkeen tottuu.
No niin ja taas tätä hautuneen ihon retoriikkaa. Uskokaa jo, ettei rodunomaisen Shar pein iho haudu tai tulehdu.
Shar pein turkille ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Se on ns. huoltovapaa.
Olis kiva jos tämä Huhuukin olis joskus oikeasti Shar pein nähny.
Ritva Mäki, toivon, että huomaisit etteivät raivokkaat vastakommenttisi auta mitään, jos et osaa lukea kommenttia, jota vastustat.
Huhuu! kertoo olleensa tilanteessa, jossa on ollut shar pei, joten on hyvin todennäköistä, että hän on myös nähnyt sen,.. En ole aiemmin ollut näin huolissani shar pein tilasta, mutta tämän kirjoituksen ja erityisesti sinun kommenttiesi takia nyt olen.
Ymmärräthän sen, että kun tuot mielipiteesi esiin tapaisellasi retoriikalla, vähemmästäkin herää jo epäilyksiä, että onko shar pei -rodulla kaikki ihan ok. Täydellinen kieltäminen on epäilyttävää! Olisi lähinnä luonnollista, että shar peillä olisi jotain ongelmia jalostuksella tuotetun ulkomuotonsa takia. On hyvä, ettei kaikilla shar peillä mainittuja iho-ongelmia ole, mutta selkeät mahdollisuudet niihin on kai jokaisella rotunsa edustajalla.
Terveisin, shar pei -koiria useammankin kerran elämässään nähnyt
Minä otin koiran fiilispohjalta, nettikuvan takia…hirveä hinku. Toinen tuli samalla perusteella. Upeat perusteet mulla!!! No, sekarotusia, katukoiria vaan Espanjasta. Varauduttiin vaikka mihin ongelmiin ja riittikin niitä, mutta kouluttajan avulla ja hirveän perehtymisen tuella noista on saatu ihan kelpo koirakansalaisia. Molemmat on ihan erilaisia, ulkonäöltään ja luonteeltaan. Terveitä onneksi, mutta toisella on aika pitkä selkä ja rokokoo-jalat, jotka saattavat joskus ennustaa vaikeuksia.
No, vuosi meni ja elämä tuli liian helpoksi, joten toteutin todellisen haaveni eli käytiin hakemassa galgo Espanjasta. Eläinlääkärin arvion mukaan on puhdasrotuinen, mutta papereitahan ei ole, joten siis ei, eikä sillä ole mitään merkitystäkään meille. Kuvittelin taas saavani haastetta elämään….mutta ei. Jösses sentään, mikä koira! Vaikka oli vasta viisi kuukautta tiennyt taloista, portaista, taluttimista, imureista tai mistään yhtikäs mitään, neiti on unelmakoiran ruumiillistuma. Sisäsiisti, rauhallinen, kaunis, tottelee, kulkee kuin unelma hihnassa, ei hauku muuten kuin leikkiessä, rakastaa vaan rapsutuksia…
En siis ymmärrä, että tommoista voi olla olemassakaan, sillä taas kuvittelin ottaessani rescuekoiran saavani yhden ongelmakimpun, jonka juttuihin käydään käsiksi. Pitäisikö jopa olla pettynyt??? Tosin olin lukenut vinttikoirista ko. luonteenkuvauksia. En itse usko niihin ihan kympillä, sillä yksilöitähän nuo koirulitkin ovat. Koulutus on kaiken a ja o, mutta tiettyjä juttuja aina jää, enkä haluaisikaan koiristani mitään robotteja.
Ja koska sharpei-keskustelu on kuumana, annan oman osani siihen. Olen nähnyt tasan yhden kappaleen ja se oli Espanjassa tarhalla. Yllätyin, miten pikkuinen se oli ja söpö! Mulla oli siitä netin kautta kauhea ennakkoluulo. Koira oli kiltti kuin mikä, ystävällinen ja rauhallinen. Ainut vaan, että kun lähemmin tehtiin tuttavuutta, niin olihan se ressukka täynnä punkkeja kaikissa ihopoimuissaan. Niitä sitten hölvättiin jollain myrkyllä siellä. Jäi mieleen.
Olipa hauskaa tavata tänään mitä nerokkaimman koirablogin kirjoittaja. Ehkäpä vielä näemme greyharrastuksen merkeissä. Kiitos tietoiskusta!
Heh, minulle tulee aina järkytyksenä tavata livenä joku, joka oikeasti lukee näitä juttuja. Netissä kun voi tuudittautua ajattelemaan, ettei näitä oikeasti kukaan katsele… 😀 Toivottavasti törmäillään vastakin, ja ei tullut kisatäpinöissä puhuttua ihan mitä sattuu.
Kuulisin mielelläni tanskandoggien sairauksista? Ihan siis hyvässä hengessä. Itsekin perehtynyt asiaan, kun yksi tuollainen otus kotoa löytyy. En silti itse noiden muiden sairaiden rotujen kanssa samassa lauseessa sanoisi tanskandoggia.
Tanskandoggihan on erään aiemman kommentoijankin mainitsemalla Agrian listalla roduista, joilla on suurimat terveysriskit. Samalta listalta löytyvät myös basset hound, bokseri, sileäkarvainen noutaja, dobermanni ja toinen jättirotu eli irlanninsusikoira.
Valitettavasti osaa noistakaan roduista ei voi edes verrata dogiin. Toisaalta dogeilla on valitettavan paljon sydänongelmia ja kiertymiä. Ne jo yksin vetävät tilastoja alaspäin esimerkiksi rodun keski-ikää. Toisaalta dogit sentään pystyvät luonnollisesti jäähdyttämään itseään eli on normaali kuono, kirsu, hengitystiet ovat kunnossa, kitalaki, jalat, silmät eivät ole ulkonevat, vaan ovat normaalisti päässä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tuossa lauseessa en silti sanoisi dogia. ”On tietysti olemassa sileäkarvaisia noutajia, cavalierkingcharlesinspanieleja tai taskandoggeja, jotka ovat terveempiä kuin rotunsa keskimäärin”. Suurin osa dogeista EI ole sairaita, vaan ihan terveenä porskuttavat. Tiedän kuitenkin Suomessa kuinka sisäsiittoisia esim. siniset tanskandogit ovat. Yleisesti ottaen kuitenkin dogit ovat perusterveitä, koska esim. kiertymä ei ole mikään sairaus, vaan kohtausomainen tila. Joka toki saattaa periytyä. Tätähän ei ole tutkittu. Oman dogini isovanhemmat ovat molemmat menneet kiertymään. Onhan se tietysti hengenvaarallinen tila, mutta ei kuitenkaan samnlainen kuin esim. syöpä tai hengitysvaikeudet, halvaus jne.
Ihmettelen kyllä että jos Shar Pei on niin kovin terve, miksi Shar Pei harrastajien sivuilla on lohduton romaani nimeltä ”shar pei omistajan opas”, jonka lukemisen jälkeen saa käsityksen ettei koirassa ole olemassakaan tervettä ruumiinosaa?
Missä kohtaa olen väittänyt, että Shar pei on niin kovin terve? Teksteissäni lukee mm. : ”Yksikään länsimainen koirarotu ei ole 100% terve. Yksikään länsimainen rotu ei edes ole se “lähes terve” kuten rotujärjestöt mainostavat. Jokaisessa rodussa ON PERIYTYVIÄ SAIRAUKSIA JOTKA JOKO MERKITTÄVÄSTI HAITTAAVAT KOIRAN ELÄMÄÄ TAI JOHTAVAT KUOLEMAAN.”
Mitä taas tulee rotukerhon sivuilla olevaan kirjoitukseen ”shar pei omistajan opas” -niin kuin tekstin alussakin lukee- KÄÄNNÖS ON AMERIKKALAISESTA OPPAASTA. Amerikassa on satojatuhansia Shar pei koiria ja sairaudet on kerätty tästä joukkiosta. Kaikki ne sadattuhannet TERVEET SHAR PEIT on tässä käännöksessä jätetty mainitsematta…..
Tästä em. tekstistä on Shar pei piireissä käyty debaattia puolesta ja vastaan. Sitä kun luetaan välillä kuin piru raamattua. Mutta toisaalta tämä teksti tuo rodun piiriin oikeasti omilla aivoillaan ajattelevia ja asioista selvää ottavia ihmisiä -kun taas nämä raamattua lukevat pirut jäävät muiden rotujen riesaksi. Silläpä teksti palvelee hyvin Shar pei rotua vaikka sitä tulkitaankin helposti väärin.
Ja palveleehan se teksti Shar pei rodun kasvattajia ja omistajia, koska siinä on kaikki mahdollinen mikä ikinä voi Shar pei koiraa kohdata.
Minulla kaksi shar pei rotuista karvakamua..Narttu 8 vuotta ja uros 3 vuotta. Nartulla ollut elämänsä aikana yksi korvatulehdus ja yksi nenäpunkki ( joka tod.näk. tarttui koirapuistosta ) Siinä sen sairastelut. Uroksella ei ole ollut mitään vaivaa. Jos nyt näiden keskinäisistä kamppailuista tulleita haavereita ei lasketa.. Eli meillä ainakin kaikki mennyt hyvin.
Ja vielä niistä iho-ongelmista pakko sanoa.. hoitona meillä vain pesu kun ovat likaisia ja harjaan ( vaikken sitä myöntää haluaisikaan ) lähinnä vain karvanlähtö aikaan, eli tosi harvoin.. tämä on meillä riittänyt. Mutta..koska minulla ei ole juuri muista roduista kokemusta ( muita rotuja en ole omistanut ) en voi haukkua tai kehua niitäkään.. Jokainen paistaa makkaran mieleisekseen ja minusta nämä ovat viimeisiä asioita joiden takia kannattaa hermojaan rassata.
Ihanaa syksyä teille kaikille ja karvakamuillenne rodusta riippumatta! 🙂
Kannattaa muistaa, että shar peistakin taitaa melkolailla suuri osa kulkeutua Suomeen itärajan yli. Vaikka suomalainen shar pei -kasvatus olisikin edes joltisesti kunnossa nämä luomiplastioita vaativat, iho-ongelmien kanssa painiskelevat ja täysin ahtautuneiden korvakäytävien (joka on kyllä ongelma ihan paperisillissa suomalaisillakin koirilla, sitä musiinia kun kerääntyy sinne korvakäytäviinkin) riivaamat ylinahkaiset shar peit joilla musiinia tihkuu ihon läpi poimuista ja musiinirakkuloista jatkuvasti ovat monien eläinlääkäriasemien melko tyypillisiä shar pei -rotuisia asiakkaita. Toki rotu on edelleen harvinainen mutta edustajistostaan tavanomaisella eläinlääkäriasemalla nämä yksilöt voivat luova jo melko suuren osan. Nämä koirat harvemmin näkyvät esim vakuutusyhtiöiden tilastoissa, halvalla hankittuja erikoisia koiria jotka hommataan kotikoiriksi perehtymättä aiheeseen sen kummemmin.
Vaikka suomalainen kasvattaja puolustaisi rotuaan kuinka raivokkaasti on faktaa se, että muualla maailmassa äärimmäisyyksiin pyritään koska ostajat tuovat markkinoille rahaa. Sen sijaan, että shar peiden omistajat ja kasvattajat vaahtoavat siitä että heidän rotunsa on väärin ymmärretty kannattaisi ehkä keskittyä jakamaan objektiivista, sävyttymätöntä tietoa myös niistä oman rotunsa huonoista ominaisuuksista joita esim pennunostajan kannattaa pentua hankkiessaan välttää. Jos kerrottaisiin rehdisti, että rodussa on ongelmia joita suomalaisella paperillisella pennulla suuremmalla todennäköisyydellä ei ole kuin vaikka venäläisellä supernahkaisella söpöläisellä saattaisi jossain vaiheessa ns iso pyörä sytkähtää vähän eteenpäinkin. Silmien sulkeminen tosiasioilta kun ei auta ketään.
Kuinka moni nahkakoiran omistaja muuten pohtii myös esim sellaisia ominaisuuksia koirassaan jotka vaikeuttavat sen asianmukaista hoitamista merkityksellisesti eläinlääkärin vastaanotolla. Runsas nahka jopa melko vähänahkaisella shar peilla kun pyörii jalan ympärillä aiheuttaen esim eläimen kanylointiin ja siten anestesiaturvallisuuteen merkittäviä vaikeuksia. Tämä on esimerkiksi ominaisuus johon olen törmännyt vain shar peilla, edes basset houndin nahka ei pyöri jalan ympärillä kuin irtonainen koska vain shar pei kerää musiinia kerroksenomaisesti nahkansa alle.
Vanhemmillani oli shar pei ja sen kanssa meillä oli ihon kanssa paljon ongelmia ja koira oli myös tosi pahasti allerginen. Kaksi kertaa meille kävi myös kuonon ”tyhjeneminen”. Ehkä meille kävi huono tuuri, mutta tuntui siltä kuin kasvattaja olisi vähätellyt ongelmiamme ja syytti niistä vain omistajia, vaikka myöhemmin paljastui että kasvattajan omillakin koirilla oli atooppista ihoa ja ruoka allergioita.
Kuunnelkaa……. Maailman pienin viulu soittaa juuri teille. Itse artikkeli oli osuva ja hauska. Sen pointti tulikin selväksi yllä olevista kommenteista.
Päivitysilmoitus: Laitetaanko saman tien koko pentue? | Koikkajalat
”äläkä pienintä mahdollista tissinvälikoiraa”
Hajosin. XD
Juu, kyllä rotua oleellisempaa olisi usein pohtia juurikin, minkätyyppinen koira itselle sopii – vai sopiiko ylipäätään muu kuin pehmolelu. 🙂