Hyvä kasvattaja

Escherin kenneltilat?

Kaikki tietävät, että koiranpentu tulisi ottaa vain hyvältä kasvattajalta. Tämä on samanlainen kiistaton totuus kuin sekin, että pentu myydään vain hyvään kotiin. Kriteerit hyvälle ovat kuitenkin yllättävän vaikeasti määriteltävissä.


Itsestäänselvyydet

Hyvä kasvattaja ei ole typerys. Hän tietää, mikä on koiranpennun luovutusikä ja että pentua ei myydä auton takakontista Perä-Pihtiputaan Siwan parkkipaikalla.

Hyvä kasvattaja toivottaa pennunostajat tervetulleeksi kotiinsa tapaamaan koiriaan. Koirien elintilojen olisi syytä olla asianmukaiset, mutta etenkin ensikertalaisten pennunostajien on syytä tiedostaa, ettei monen koiran taloudessa välttämättä ikinä tuoksu ruusulle ja kärpäspaperit olohuoneen katossa eivät välttämättä kerro huonosta kennelinpidosta. Kenneleissä myös haukutaan usein ja paljon, mikä on aivan normaalia.

Kuka tahansa osaa kehua koiriaan, mutta hyvä kasvattaja pystyy kertomaan niiden huonoistakin puolista muutenkin kuin ulkonäön osalta. Tätä tehdessään hyvä kasvattaja muistaa, että suurin osa pennunostajista ei asu maaseudulla jumalan selän takana eikä omista erillisiä kenneltiloja. Jos hänen koiransa kusevat sisään, arastelevat vieraita tai kärsivät eroahdistuksesta päivisin, hyvä kasvattaja kertoo asian niin kuin se on ja selittää, mitä tällainen taipumus voi tarkoittaa kerrostalossa asuvalle.

Hyvä kasvattaja kasvattaa tervepäisiä elukoita eli koiria, jollaisten kanssa voisit itsekin kuvitella jakavasi arkesi.

Hyvä kasvattaja on itsekin tervepäinen. Koiraihmiset tuppaavat olemaan ns. suuria persoonallisuuksia, mutta joukkoon mahtuu keskimääräistä suurempi otos psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä sekä kaikenlaisia häslääjiä, jotka pidemmän päälle vetävät lokaan paitsi oman nimensä niin pahimmillaan myös kasvatinomistajiensa nimet. Jos valitsemastasi kasvattajasta liikkuu epämääräisen oloisia juoruja tai jos kasvattaja tuntuu sekaantuneen kaikenlaisiin outoihin kuvioihin, kannattaa mennä paikan päälle jututtamaan kasvattajaa kasvokkain. Jos tyypistä silloinkin välittyy hieman erikoinen tai epämääräinen kuva, etsisin koiran suosiolla muualta.

Toki on muistettava, että koiramaailman kantava energianlähde on kateus, ja menestyneistä kasvattajista juorutaan aina. Vaatii psykologista pelisilmää erottaa kateudesta johtuvat paskamyrskyt aidoista huolenaiheista.

Hyvä kasvattaja tekee selkeät sopimukset sijoituksista ja pentujen kaupoista paperilla. Hän täyttää omat velvoitteensa ajallaan eikä odota pennunostajilta ymmärtämystä sille, että rekisteröinti tai kasvatin jalostuskäytöstä maksettavat korvaukset ovat kuusi kuukautta myöhässä kasvattajan vaikean elämäntilanteen vuoksi.

Hyvä kasvattaja tuntee koiraharrastusta säätelevät lait, sopimukset ja pykälät muutenkin kuin kysymällä kaverilta tai nettipalstalta. Tämä on erityisen tärkeää, jos olette tekemässä jalostusoikeus- tai sijoitussopimusta.

Hyvä kasvattaja kertoo pennun hinnan oma-aloitteisesti ja säästää ostajan vaivalloiselta kiemurtelulta, joka syntyy suomalaisesta kulttuurista jossa hinnasta kysymistä pidetään moukkamaisena huonon pennunostajan merkkinä. Sillä kuitenkin on väliä, maksaako pentu 300 vai 3000 euroa.

Tittelirivit ja tulokset

Hyvä kasvattaja on ihminen, joka harrastaa menestyksekkäästi samaa lajia, jota itsekin aiot koirasi kanssa harrastaa. On hyvä, jos tuloslistoilla näkyy säännöllisesti hänen ksvattejaan, mutta olennaista olisi nähdä kasvattaja itse kisoissa säännöllisesti, tekemässä tulosta omilla koirillaan. Näyttelyihmiset hyötyvät, jos kasvattaja trimmaa ja valmistelee itse omien koiriensa turkit näyttelykuntoon, koska hän opettaa varmasti aloittelijoille homman kerralla oikein. Jos ei itse aio harrastaa, kasvattajan harrastamisilla ei ole niin väliä.

Hyvä kasvattaja arvostaa jalostustyössään tuloksia, mutta muistaa, että koiran kanssa pitää elää 24 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa. Jalostustyön päämääränä ei saa olla se yksittäinen multivalio, jonka sisarukset ovat hermoheikkoja, sairauksien raiskaamia jalostuskukkasia.

Kennelliiton tai jonkin muun vastaavan järjestön jäsenkirja ja hienolta kalskahtava kennelnimi ei ole hyvän kasvattajan tae. Jos haluaa harrastaa monipuolisesti koiransa kanssa, sellainen olisi kuitenkin kasvattajalta syytä löytyä.

Bonukset

Kuka tahansa osaa sanoa, että ”No nyt meni kyllä perkele metsään, idiootti” kun olet taitamattomuuttasi tunaroinut koirasi koulutuksen kanssa. Hyvä kasvattaja osaa paitsi sanoa sen niin myös kertoo, kuinka itse aikoinaan mokasi lähes samalla tavalla ja kuinka tilanne silloin korjattiin.

Hyvä kasvattaja ymmärtää, että myydessään koiran hänen määräysvaltansa siihen päättyy. Hän tietää kuitenkin, että kaikesta huolimatta hän on todennäköisesti ensimmäinen ihminen, jolle soitetaan, kun koiran kanssa menee jokin vikaan.

Hyvä kasvattaja ei oleta, että kasvatit tulevat välttämättä aina toimeen keskenään vain siksi, että ovat sukua.

Asiansa osaava kasvattaja ei myöskään oleta, että kasvattien omistajat tulevat aina toimeen keskenään vain siksi, että heillä on koira samalta kasvattajalta. Kunnon kasvattaja tietää, että paras mahdollinen kiitos onnistuneesta kasvatustyöstä on se, kun pennun kerran ostanut perhe palaa saman kasvattajan luokse ostamaan seuraavaa koiraansa, mutta ymmärtää, ettei ole henkilökohtainen loukkaus, jos perhe päätyy ostamaan pennun toiselta kasvattajalta.

Hyvä kasvattaja ei oleta, että kasvatinomistajat jakavat samat mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja elämänarvot kuin hän itse. Hän ymmärtää, että vaikka koiraharrastuksen ulkopuolella ei olisi jonkun ihmisen kanssa välttämättä ikinä tekemisissä, hän voi kuitenkin olla ihan ok pennunomistaja. Hyvä kasvattaja ei anna erilaisten ideologioiden sekoittua koiraharrastustukseensa.

Aloittelevat kasvattajat voivat olla hyviä kasvattajia, mutta etenkin ensikertalaiselle pennunostajalle olisi eduksi, mikäli kasvattajalla olisi laaja kokemus koirista yleensä.

Hyvä kasvattaja selvittää mahdolliset ristiriidat kasvattiensa omistajien kanssa muualla kuin nettipalstalla tai Facebookissa.

Asialleen omistautunut kasvattaja saattaa tehdä kaikenlaisia muitakin sankaritekoja, kuten peruuttaa tarvittaessa lumihankeen juuttuneen kädettömän kasvatinomistajan auton takaisin tielle (terveisiä vaan sinne Jokikuntaan).

Mistä hyvän kasvattajan löytää?

Jostain syystä monilla ihmisillä tuntuu olevan koiran hankinnan kanssa julmettu kiire. Perhe päättää, että koira olisi kiva, ja sitten se koira onkin saatava heti seuraavalla viikolla. Innokkaat ensikertalaiset soittelevat yhdistysten pentuvälitykseen, lukevat paikallislehden ”Myydään lemmikkejä” -palstaa, selailevat eläinsuojeluyhdistysten sivuja kodittomien rekkujen toivossa. (Jos tunnistat tästä itsesi, niin käy lukemassa kodinvaihtajista ainakin tämä.) Näillä keinoin voi löytyä hyvä kasvattaja ja mukava lemmikki, mutta yhtä todennäköistä on, ettei löydy.

Jos haluaa tehdä koiran hankinnan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja varman päälle, kannattaa kehittää pakkomielteenomainen innostus nettipalstojen ja -sivujen lukemiseen. Ei uskoisikaan, mitä kaikkea voi oppia kasvattajista vakoilemalla vaikkapa vanhoja viestiketjuja rotupalstoilla (esimerkiksi nyt vaikka tämä). Harrastusorientoituneet pennunostajat voivat lisäksi alkaa seurata tuloslistoja. Kennelliiton tietokanta KoiraNet paljastaa sekin osaltaan yhtä sun toista. Ystävien suositukset voivat olla kullanarvoisia.

Kun menee tapaamaan kasvattajaa, olisi hyvä tiedostaa, että lähes kaikki koiraihmiset ovat omalla tavallaan hulluja. Ostajan pitääkin päätellä, onko valittu kasvattaja hyvällä tavalla höpsähtänyt vai epäilyttävä sekopää. Monet koiraihmiset puhuvat paljon ja mielellään, ja järkevä ostaja miettii jo etukäteen kysymykset, joihin hän haluaisi vastaukset vierailunsa aikana. Jos vastauksia ei meinaa saada tai kasvattaja välttelee kysymystä, olisin varuillani. Samoin, jos kasvattaja puhuu yhtenään itsestään ja omista edesottamuksistaan koiriensa sijaan. Et kuitenkaan ole etsimässä uutta parasta ystävää vaan ihmistä, joka pystyy myymään sinulle halutunlaisen lemmikin. Hyvä kasvattaja uskoo omaan tietotaitoonsa ja kertoo koiraharrastuksestaan mielellään, mutta teidän ei tarvitse olla sielunkumppaneita minkään muun asian suhteen.

Uskon, että kelvollisia kasvattajia on reilusti enemmän kuin huonoja ja hyviäkin vaikka millä mitalla. Mitä kokeneempi pennnunostaja, sen pienemmäksi kasvattajan rooli hänen ja pennun elämässä muodostuu. Ensikertalaiselle hyvä kasvattaja on kuitenkin painonsa arvoinen kultaa, ja hänen kannattaisi käyttää huomattavasti suurempi osa koiran hankintaan kuluvasta energiasta kasvattajien vertailuun kuin söpöillä kuvilla koristeltujen pentumainosten tiirailuun.

Lue myös nämä

Juha Kareksen ohjeet rotukoiran hankintaan. Kirjoitettu vannoutuneen näyttelyihmisen ja -kasvattajan näkökulmasta, mutta sisältävät paljon asiaa uusille rotukoiran ottajille.

Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry:n pennunosto-opas sekä hyvä lista kasvattajalta kysyttävistä kysymyksistä (pdf).

Koska tangoon tarvitaan kaksi, seuraava kirjoitus käsittelee sitä, millainen on hyvä pennunostaja ja miten sellaiseksi tullaan. Koska en itse kasvata, otan oikein mielelläni vastaan kasvattajien toiveita pennunostajille vaikkapa sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen tai kommenttiosioon.

Advertisements

7 thoughts on “Hyvä kasvattaja

  1. Mielestäni hyvä kasvattaja tenttaa myöskin pennunostajaa, hänen pennunhankinnan motiiveita, suunnitelmia pennun varalle ja ainakin jossain määrin ottaa kantaa siihen, mikä pennuista sopii mihinkin perheeseen. Jos pentu tuntuu irtoavan yhdellä puhelinsoitolla ja hakea voi samantien, otan pennun kyllä mielummin hieman enemmän pennuistaan välittävältä kasvattajalta…

  2. Kummallisinta oli kysy mihin esivanhemmat on kuolleet, en usko että aloitteleva kasvattaja tietää niistä mitään, jos ei itse omista koiria, ja miten sellaisiin kyselyihin suhtautuvat ihmiset jotka omistavat tai ovat omistaneet kyseisen koirat. Omassa rodussani ja omien pentujeni esi isistä en voi sanoa kenenkään kuolemista mitään kun kahdeksaskin sukupolvi on vielä elossa, eikä sen kauemmaksi tietoa enään löydy. Kannattaisi hiukan miettiä noita kysymyksiä uudelleen. Montaa asiaa ei ole edes mainittu mitä pidän ensiarvoisen tärkeänä….että sillai

    • Montaa asiaa ei ole edes mainittu mitä pidän ensiarvoisen tärkeänä….että sillai

      Mikään listahan ei ikinä ole täydellinen, joten kommentteihin voi oikein mieluusti lisätä asioita, joita itse pitää tärkeänä kasvattajan valinnassa.

    • Hyvä kasvattaja, vaikka aloitteleva sellaine, ottaa kyllä selvää mihin ne esivanhemmat ovat kuolleet. Tällaisten asioiden tietäminen on yksi tärkeimpiä asioita yhdistelmää suunnitellessa! Etenkin jos jalostuskoirat eivät ole omia kasvatteja, tulee tutkimustyötä koiran vanhempien, isovanhempien, sisarusten jne. taustoista tehdä entistä enemmän, sillä mm. moni perinnöllinen sairaus tai vika hyppää jopa sukupolvien yli.

      • Valitettavasti se ei ole aina mahdollista, tuonti koirien kohdalla aivan mahdotonta, ja kun ne pääasiassa ovat hengissä monta sukupolvea vielä kun esim. ostat ulkomailta koiran. Tuon noin 10-15 koiraa joka vuosi pitkin eurooppaa, enkä’ pidä itseäni kovinkaan aloittelevana. Mutta mieleeni ei todellakaan tulisi alkaa etsiä kahdeksannen polven koirien omistajia ja alkaa kyseleen onko koirasi kuollut? Ja mihin? Onneksi rodussani ei ainakaan vielä ole perisyntejä jalostuksellisesta näkökulmasta. Tietenkin sairaudet tutkitaan niin hyvin kun voidaa, mutta kaikki ei ole aina mahdollista.

  3. JA kuten myös ihmisten perinnöllisyydestä tietoiset ymmärtäåvät, että vaikka kaikki kahdekan sukupolvea ovat eläneet 18-vuotiaiksi ja kuolleet täysissä voimissaan (?), on täysin mahdollista, että oma lemmikki saa syövän/ suolenkiertymän/ autoimmuunisairauden tms. Siksi perinnöllisiä sairauksia tutkitaan että voidaann karsia riski MAHDOLLISIMMAN VÄHIIN. Ei eläimille voi antaa takuuta. Jos haluat takuun, osta jääkaappi.
    Kyllä paras pennunostaja miettii, mihin käyttötarkoitukseen (jos mihinkään) koiraa etsii, jaksaako IHAN OIKEASTI lenkkeillä (koira ei nimittäin pysyvästi tee sohvapotusta himolenkeilijää, älä unta nää), jaksaako hoitaa turkkia etc.
    Kirjat on ensimmäinen hyvä lähde, koiranäyttelyissä käyminen ja kyseleminen toinen, ja jopa koirapuistossa saattaa saada hyviä vinkkejä (tosin pitää katsoa, onko koira hyväkuntoinen ja hyväkäytöksinen. Munanjatkekoirat on ihan eri juttu ja yleensä ovat IHAN väärällä omistajalla).
    Itse en ostaisi pentua, jos en pääsisi katsomaan koiria kodissaan ja pentujen oloja. Myös eläinlääkärien välttelijät kierrän kaukaa.
    Minusta on aina hyvä merkki, jos kasvattaja alistaa ostajakandidaatin kolmannen asteen kuulusteluun liikuntaharrastusten, työvuorojen, jälkikasvun ynnä muun tiimoilta. Hyvä kasvattaja kun haluaa koiralle hyvän kodin. Ja hyvä koiranostaja ymmärtää sen ja vastaa rehellisesti. Koira kuitenkin elää monen monta vuotta ja jokainen koira ansaitsee hyvän, turvallisen ja sitoutuneen kodin. Pennun ostajan tuleekin miettiä niin maan PERUSTEELLISESTI haluaako elää koiran kanssa seuraavat kymmenen vuotta kävi miten kävi. (Tiedän pariskunnan, jonka eron jälkeen kumpikaan ei halunnut yhdessä hankittua koiraa ja koira päätyi kolmannelle osapuolelle.) Koira tulee perheeseen perheenjäseneksi, ja jokainen sitoutuu antamaan huolenpitoa ja turvaa koiralleen loppuun asti.
    Ja syytä on myös miettiä sitä, että koiran elämä tulee todennäköisesti loppumaan ennen omaa, joten pystyykö aikanaan antamaan koiralle myös tuskattoman ja armeliaan kuoleman, eikä retuuta mukanaan sairasta ja kärsivää eläintä vain, koska ei itse henno millään viedä lemmikkiään piikille. (Ja myöskään ei ole lopettamassa koiraa heti, kun ei enää huvitakaan pitää koiraa tai koira ei enää jaksakaan samalla tavalla mennä ja temmeltää.) Nämä ovat kysymyksiä, joita jokaisen on mietittävä. Ja jos YHTÄÄN arveluttaa, niin ÄLÄ OTA KOIRAA!

  4. minusta tärkeimpiä kysymyksiä, joita kasvattaja voi pennunostajalta kysyä, on että mihin tarkoitukseen koiran hankkii, miksi juuri tämä rotu? se paljastaa jo vähän onko ostaja tehnyt taustatyönsä, ovatko odotukset realistiset. lisäksi olisi hyvä selvittää onko koko perhe mukana koiran hankinnassa, ovatko kaikki yhtä innoissaan ja valmiita pennun tuloon. ei riitä, että lapset haluavat, tai että yksi ihminen on perheessä koirasta vastuussa, kaikkien pitäisi olla yhtälailla projektissa mukana kun puhutaan uudesta perheenjäsenestä, jonka kanssa jokainen joutuu kuitenkin enemmän tai vähemmän toimimaan ja jakamaan yhteistä tilaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s