Oudon rannan hiekka on epäsäännöllisesti päivittyvä blogi eläimistä, merivesiakvaarioista, huonekasveista sekä koirista ja niiden kanssa elämisestä. Kaikki sähköpostilla tai kommenteissa esitetyt kysymykset, jotka liittyvät itse blogiin eivätkä kulloisenkin kirjoituksen aiheeseen päätyvät tänne.
Oletko koirankoulutuksen ammattilainen?
No en todellakaan.
Kasvatatko koiria?
En.
Miksi kirjoitat koirien kasvattamisesta ja koirankoulutuksesta, jos et itse harrasta kumpaakaan?
Pidän koirista, olen kasvanut niiden parissa ja olen niistä kiinnostunut. Koirat eivät ole harrastukseni (enää) – blogin näkökulma on tavallisen lemmikinomistajan.
Saako kirjoituksia lainata?
Saa. Kaikilla blogin teksteillä on CreativeCommons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 -lisenssi. Kirjoituksia saa ilman erillistä lupaa lainata ja käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan mukana on joko linkki alkuperäiseen blogitekstiin tai kirjoittajan nimi (Annukka Pasi).
Saako blogia linkittää?
Totta kai.
Mitä rotua koirasi ovat?
Reaver on saluki ja Lempi ratalinjainen englanninvinttikoira eli greyhound.
Mitä koirankoulutusmetodia noudatat?
En mitään. Tärkeintä on olla koiralleen reilu, ja toiseksi tärkeintä on saada koira koulutettua yhteiskuntakelpoiseksi. (Kolmanneksi tärkeintä kaltaiselle laiskalle ihmiselle on ottaa koirarotu, jonka kanssa pystyy elämään, vaikka kiinnostus kouluttamiseen ajoittain hiipuukin eikä aina jaksa keksiä piskille aktiviteettia. Suosittelen!)
Riutta-akvaario? Streamit? Protopalythoa?
Täältä löytyy lisätietoa. Omien altaideni esittelyt puolestaan löytyvät tästä.
Mistä blogin visuaalinen ilme on peräisin?
Pohjateema on WP:n Twenty Eleven, jonka kustomoinneista vastaa minua visuaalisesti lahjakkaampi kanssabloggaaja.
Mitä blogin nimi tarkoittaa?
Blogi sai nimensä paitsi merivesiakvaarioistani, myös Titus Petronius Arbiterin runosta, jonka on kääntänyt Jukka Kemppinen.
Linque tuas sedes alienaque litora quare,
o iuvenes, maior rerum tibi nascitur ordo.
Ne succumbe malis; te noverit ultimus Hister,
te Boreas gelidus, securaque regne Canopi;
quique re nascetur Phoebum caruntque cadentem;
maior in aetemas fit qui descendavit harenas.
Hylkää entiset seudut ja etsi uusia rantoja. Silloin saat nähdä meret ja maat, maailman.
Purtesi taakse jäävät pohjoisen ilkeät viimat, lännen nouseva tuuli ja helteen levoton rauha.
Suuri on mies, joka oudon rannan hiekalle astuu, vierasta pelkäämätön, korkeamielinen mies.
Oudon rannan hiekka 
Hei!
Kirjoituksesi luoksetulon opettamisesta vinttikoiralle on niin kertakaikkisen mainio, että haluaisin julkaista sen Turun vinttikoirakerhon jäsenlehdykässä. FAQissa annat luvan tekstiesi lainaamiseen, koskeeko lupa myös painettuja julkaisuja?
Toki saa, samoin ehdoin.
Hei, lueskelin tuossa kirjoitustasi luoksetulosta. Kerrot että luoksetuloa ei koskaan harjoitella koirapuistossa. Mitäs jos se on ainoa paikka, missä voin pitää koiraani irti? Ja juuri se paikka missä ongelmia luoksetulossa syntyy… (minulla on siis siperianhusky, kuulosti yhtä nopealta ja itsenäiseltä kuin vinttikoirat ja aloin siksi lukeen juttuasi.) 🙂
Hei Nina,
tämä kommentti varmaan kuuluisi oikeastaan sinne luoksetuloartikkelin yhteyteen, mutta menköön tässä. Minusta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että koirapuisto on huono paikka opetella luoksetuloa. Itse harjoittelisin mieluummin vaikka koira liinassa kuin koirapuistossa, jossa on liikaa hajuja, liian vähän tilaa ja kuka tahansa voi paukkaista sinne sisään kesken harjoitusten ja pilata työsi tulokset.
Aivan, ymmärrän. Kaikki harjoitukset on tehty alusta lähtien oppikirjan mukaan: akel askeleelta kotona, pihalla ensin liinassa ja lopulta edetty siihen, että tyhjässä koirapuistossa koira tulee luokse kuin ihmisen mieli, jopa kaukaa. Sitten kun koirapuistossa on muita koiria, ei voi koskaan olla 100% varma, että koira tulee luokse. Saattaa jopa kojoottimaisesti alkaa jolkottamaan pakoon / kiertämään välimatkan päästä jos kuulee nimensä. Ja on hyvät namit & mm. uinti palkintona. Ja juuri kun luulen, että tämä kiertely ja vedättäminen on taakse jäänyttä elämää, niin se jostain muistinsa syövereistä sen temppuilun kaivaa esiin. (Sori, en tajunnut laittaa kyssäriä oikeeseen paikkaan.) 🙂
En ole mikään koirankoulutuksellinen guru (kaukana siitä!) mutta minusta kuulostaa siltä kuin koira ennakoisi sitä, että puistosta poistutaan kun kutsut sen luoksesi. Selkeästi ne toiset koirat ovat sille parempi houkutus ja palkinto kuin parhaatkaan namit tai lelut. Miksi koira tottelisi sinua, jos sillä on vain hävittävää eli riskinä on että poistutte puistosta ja koirakavereiden luota sen noudattaessa luoksetulokäskyä? Ei koira itsekseen opi välttelemään käskyn noudattamista tietyssä tilanteessa (eli teidän tapauksessanne koirapuistossa, kun siellä on muita koiria), omistaja opettaa tahtomattaan sen sille tekemällä liian monta kertaa kouluttajan kardinaalisynnin eli kutsumalla koiran pois hauskasta tilanteesta, kytkemällä sen ja lähtemällä kotiin.
Luoksetuloartikkelissa on muistaakseni jotain jorinaa siitä, että ei kannata päästää koiraa irti tilanteessa, jossa totteleminen on epävarmaa JA omistajalla on kiire. Tämä sen vuoksi, että koirat eivät ole tyhmiä. Itsenäiset koirat eivät jaksa kovin kauaa noudattaa käskyä, jos siitä ei seuraa jotain vielä parempaa kuin se, mistä koira joutuu käskyä noudattaessaan luopumaan. Lisäksi palkkioiden arvo on täysin riippuvainen tilanteesta: jos siellä puistossa esim. tuoksuu juoksuinen narttu, niin paraskaan nami ei välttämättä ole urokselle minkään arvoinen.
Itse koetan välttää vastaavaa tilannetta kutsumalla vapaana juoksevia koiriani luokseni kesken leikin hakemaan palkkaa ja päästämällä ne taas menemään omia menojaan. Näin koirilla on useimmiten vain voitettavaa: saa juosta vapaana, leikkiä muiden koirien kanssa ja lisäksi saa välillä namia.
Kun koira on jo oppinut välttelemään kiinni antamista kuvatunlaisessa tilanteessa, et enää voi oikeastaan muuta kuin käyttää oveluutta eli mikä nyt ikinä onkaan tilanteessasi mahdollista ja koirallesi sopivinta: koiralla aina koirapuistossakin pitkä liina, jonka päälle voi astua ja varmistaa että koira tottelee? (Ja kun hilaat sen luoksesi liinasta, annat sille tietysti ison palkan ja päästät sen heti taas vapaaksi.) Tai treenata puistossa niin hyvin koulutettujen koirien kanssa, että niiden omistajat kutsuvat ne saman tien luokseen ja poistuvat puistosta jos koirasi ei noudata luoksetulokäskyä? Todennäköistä on, että jos sinun on pakko käydä koirapuistossa ja pakko saada koira siellä tulemaan kutsusta luoksesi, joudut viettämään puistossa uudelleenopetusvaiheessa aika paljon aikaa. Itse varmaan tönöttäisin siellä sitkeästi kutsumatta koiraa, kunnes piski kyllästyy tai sille tulee sen verran kylmä tai nälkä, että seurani alkaa kiinnostaa silloinkin kun puistossa olisi vielä kavereita. Koska kyseessä on husky, sille ei varmaan tule kovin äkkiä kylmä, mutta nälkä sille voi kyllä tulla, etenkin jos jätät strategisesti aterian väliin ennen puistoilua. Ja tietysti silloinkin koira päästetään vielä vapaaksi kehujen/namin jälkeen, vaikkei sitä enää edes huvittaisi olla puistossa. Ideana on uudelleenopettaa koira siihen, että luoksesi voi tulla ilmoittautumaan eikä puistosta silti joudu lähtemään.
Sinuna varustautuisin hyvällä kirjalla, jos päätät noudattaa ehdotustani. Saatat joutua kököttämään puistossa aika pitkään. 🙂 Itse varmaan kyllä huijaisin ja jättäisin menemättä koirapuistoon, jos ongelma esiintyy vain ja ainoastaan siellä.
Kiitos paljon vastauksesta! Tässä tuli monta hyvää ideaa aina oveluudesta kirjan kanssa puistossa pönöttämiseen lähtien. Aion kyllä onnistua tässä vielä, sillä koirapuistoilu on meidän molempien mielestä kuitenkin tosi kivaa. 🙂
Moikka.
Kiitokset loistavasta blogista, olen heittänyt osoitteen monelle erityisesti uudelle koiranomistajalle lueskeltavaksi.
Ajattelin heittää sulle ajatuksen joka sua voisi kiinnostaa artikkelimielessä. Ajatus on sellainen joka auttaa mua itseäni usein omassa työssäni (klinikkaeläinhoitaja) ja on paljon tarjonnut mietteitä siihen miksi monilla koirilla on ongelmia erityisesti kaupunkialueilla. Ajatuksen on heittänyt maremmano-kasvattaja Anne Juppi mulle aikanaan kun olin heillä koirahoitolassa työharjoittelussa opiskellessani. Se meni jotakuinkin seuraavasti;
kaikkein rankinta työtä tekevät seurakoirat. Ne koirat joilla ei ole rodunomaista tekemistä tai jos on niille ei tarjota mahdollisuutta sitä toteuttaa. Seurakoiran tulee kyetä hallitsemaan käytöksensä ja viettinsä kaikissa mahdollisissa tilanteisa linja-autoista kotioloihin ja kaikkeen sillä välillä. Seurakoiralla ei välttämättä ole väyliä purkaa turhautumistaan tai energiaansa mihinkään. Laumanvartijalla, paimenkoiralla, metsästyskoiralla ja niin edelleen on se rodunomainen tehtävä jonka kautta ne elävät elämäänsä. Mikä on seurakoiran tehtävä ja miksi yleensä juuri seurakoirilla on käytöshäiriöitä?
Blogisi on kuin se kuuluisa rekkamiehen jööti, täynnä painavaa asiaa. En ole kyllä koskaan törmännyt omiin ajatuksiini muualla kuin omassa päässäni. Vaikka muuten törmäilenkin kavalassa maailmassa asioidessani. Osaat vain ne ilmaista paremmin, kuin itse koskaan osaisin.
Itse olen kasvanut, elänyt elämäni ja kasvattanut lapsenikin koirien maailmassa. Puhdasrotuisista olen siirtynyt lähes kokonaan sekoihin, ja se on ollut paras muutos koirien suhteen, minkä olen tehnyt. Nytkin kotonani seilaa kolmekiloinen lähes-villakoira, viisikiloinen chiku-villakoira ja 60-kiloinen tiibetinmastiffi-bernhardi. Kaikki poikia, mutta sulassa sovussa. Asun onneksi syrjässä, ja siksi koirat ovat aina irti, toki osaavat olla myös hihnassa.
Mitä mieltä olet uroskoirien kastraatiosta? Isot koirani olen pääsääntöisesti leikkuuttanut, pienet saavat harkinnan jälkeen pitää pallinsa. Syynä naapurin narttupiski. Ja se, että syttyy kolmas maailmansota, jos isot koirat rantautuvat naapurin pihaan.
Kiitos mukavasta palautteesta! Itselläni ei ole ollut kuin yksi uros, ja sekin tuplapallipuoli, joten leikkauttaminen oli helppo ratkaisu. 🙂