Pakkaslukemien laskiessa alle kymmenen alkaa monessa kodissa sota pölypunkkeja vastaan. Patjat, tyynyt ja peitteet raahataan vaivoja säästelemättä ulos pakkaseen, ja leutoina talvina voivotellaan, kuinka pölypunkit pääsevät estoitta mellastamaan ja lisääntymään vuodevaatteissa. Lapsikin tietää, että pölypunkki on pelottava vitsaus: juuri ja juuri paljain silmin erottuvat hämähäkkieläimet tunkeutuvat niin sanotusti suoraan iholle, majailevat kanssamme yhteisessä vuoteessa allergioita aiheuttamassa ja elävät syömällä ihostamme hilseillyttä kuollutta solukkoa. Lisäksi pölypunkki on pienestä koostaan huolimatta aivan törkeän ruma, suorastaan painajaismainen.
Yök.
Pölynimurikauppiaiden ja äitini kaltaisten siivousintoilijoiden suosikkitarinan mukaan patjojen ja tyynyjen paino kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa, kiitos vuodevaatteisiin kertyvien pölypunkkien ruumiiden ja eritteiden. Lapsena ajatus sai viskaamaan tyynyn kutsumattomine vieraineen lattialle ja nukkumaan ilman – aivan suotta. Juttu on täysin tuulesta temmattu. Suomessa tyynyihin kertyvistä punkkikalmoista ei tarvitse olla senkään vertaa huolissaan kuin ulkomailla, koska keskuslämmitys ja synteettiset materiaalit ovat hävittäneet pölypunkin asunnoistamme lähes sukupuuttoon jo vuosia sitten.
Kymmeniä vuosia jatkunut propaganda onkin siis täyttä tuubaa. Pölypunkkeja ei vilistäkään patjoissamme miljoonittain, ei ole vilistänyt enää vuosikausiin. Jo muutama vuosi sitten tutkija Juhani Itämies kertoi Kalevassa, ettei Oulun yliopiston eläintieteen laitokselle saapuneissa näytteissä ole näkynyt pölypunkkeja vuosikymmeniin. Terveystarkastajan kanssa suoritetussa päiväkotiratsiassa ei löytynyt punkin punkkia. Duodecimin lääkärikirjakin vakuuttaa pölypunkkien käyneen Suomessa niin harvinaisiksi, ettei niitä tahdo enää saada mistään edes tutkimuskäyttöön.
Vanha pölypunkkipelko istuu kuitenkin tiukassa. Martat eivät suostu asiaa uskomaan, Maikkarin Koti-sivustolla todetaan lähdettä mainitsematta vihollisen lymyilevän edelleen keskuudessamme, ja kodinkonekauppiaat tarjoavat uuden imurin ostajalle edelleen tuikitarpeellista pölypunkkisuodatinta. Erityiset allergiapotilaille tarkoitetut pölypunkkilakanat tekevät kauppansa paremmin kuin koskaan, vaikka pölypunkki on todennäköisesti syytön myös sen niskoille usein sälytettäviin selittämättömiin allergiaoireisiin. Moni on saanut allergiatestissä positiivisen tuloksen pölypunkille, mutta tosiasiassa allergiaoireet eivät vähene pölypunkkien määrän vähentyessä – siis edes siellä, missä ahtaalle ajettua pölypunkkia vielä tavataan. Positiivisen tuloksen aiheuttaakin usein pölypunkin sukulainen varastopunkki, jonka aiheuttamat allergiaoireet vaivaavat erityisesti varastoissa, viljamakasiineissa ja eläinsuojissa työskenteleviä. Usein allergiset oireet myös aiheutuvat pelkästä pölystä, vaikkei punkkeja olisi mailla halmeilla.
Suomessa pölypunkkejä löytyy nykyisin lähinnä eläinsuojista, vanhoista navetoista ja puulämmitteisistä mummonmökeistä. Keskuslämmitetyissä kodeissa niiden on talvisin lähes mahdoton elää, ja kesälläkin nykyaikaisen asunnon ilmankosteus jää yleensä punkkien kannalta aivan liian alhaiseksi. Pölypunkkien asemesta ihmisten kannattaisikin olla huolissaan toisesta, huomattavasti elinvoimaisemmaksi osoittautuneesta vihollisestamme: suomalaiset seinäludehavainnot ovat parinkymmenen vuoden tauon jälkeen moninkertaistuneet muutamassa vuodessa, ja maailmalla jo päihitetyksi luultu lude on parhaillaan tekemässä vahvaa comebackia.
Oudon rannan hiekka 