Roturace 2011 juostaan 4.-5.6.2011

Roturace 2011

Vielä huomenna ehtii ilmoittautua perinteiseen Hyvinkään vinttikoiraradan Roturace-kilpailuun, jossa erirotuisilla koirilla on mahdollisuus näyttää vinttikoirille, mistä kana kusee että vieheen jahtaaminen ei ole vain puikkonokkien yksinoikeus. Juostava matka on 80 metriä.

Joukkue muodostuu 4 koirasta, varakoiria saa nimetä useamman. Sama koira voi juosta vain yhdessä joukkueessa, mutta voi olla nimettynä varalle useampaan joukkueeseen. Kaikkien koirien tulee olla samaa rotua. Joukkueen voi muodosta a myös neljä sekarotuista koiraa, jotka kaikki edustavat samaa kokoluokkaa. Kilpailuluokkia on viisi: minit, midit, maxit, jättirodut ja vinttikoirat. Tyyli on vapaa ja kaikille koirille otetaan ajat.

Lauantaina 4.6. kilpaillaan midien, jättirotujen ja vinttikoirien luokissa. Sunnuntaina 5.6. kilpaillaan minien ja maxien luokissa.

Nyt kannattaa panostaa vauhdin ja viehevarmuuden lisäksi myös pukeutumiseen! Tänä vuonna jokaisessa luokassa palkitaan paras asu tai mieleen painuvin suoritus. Sunnuntaina luvassa on myös jonkinmoinen kauneuskilpailu eli match show.

Ohjelmassa on perinteisen juoksukisan lisäksi luvassa mm. greyhoundien ja whippetien näytösjuoksulähdöt.

Lisäinfoa ja ilmoittautumislomake Roturace-tapahtuman omilla sivuilla.

Roturacen järjestää Etelän Greyhound-urheilijat.

Mainokset

Metsästysvideoita vinttikoirista

Aiemmassa kirjoituksessa naureskeltiin kaikenkarvaisille meriselityksille, joita olen kuullut ihmisten antavan koiransa huonolle menestykselle vinttikoirien maastojuoksukokeissa. Yleisimmät syyt tuntuvat liittyvän saaliin ja vieheen erilaiseen käyttäytymiseen ja siihen, että koirien oikomista rangaistaan maastokisoissa, vaikka oikeassa metsästystilanteessa oikominen ja saaliin liikkeen ennakoiminen on ilmeisesti täysin normaalia. Oikea metsästystilanne kummittelee muutenkin varsin usein vinttikoirakokeita koskevissa foorumi- ja radanvieruskeskusteluissa.

Miten paljon oikea metsästystilanne sitten poikkeaa nykyisistä koemuodoistamme? Suomessa vinttikoirien käyttö metsästysvälineenä on paitsi laitonta myös vaikeaa, koska meiltä puuttuvat laajat aukeat alueet, joilla näöllään metsästävät koirat voisivat toteuttaa luontaisia taipumuksiaan. Koirien työskentelyä on vaikea nähdä livenä missään – satunnainen rusakonajo metsässä ei oikeastaan ole rodunomainen metsästystilanne – mutta onneksi nykyisin on YouTube ja modernit arabinuoret, jotka ovat viime aikoina innostuneet lataamaan koiristaan videoita nettiin. Jos jaksaa kuunnella taustalla pauhaavaa arabipoppia ja autontorvien tööttäilyä eikä kameran jatkuva heiluminen aiheuta epileptistä kohtausta, salukinomistajille on tarjolla runsaasti ilmaista oppimateriaalia.

Salukien sertifikaattimatka radalla on 480 metriä. Maastokoeradat puolestaan vaihtelevat neljästäsadasta kahdeksaansataan metriin, ja yhtään pidempää rataa pidetään äärimmäisen rankkana. Useimpien rotujen alkuperämaissa kilometri taas ei ole matka eikä mikään, kuten alla olevasta videosta näkyy (alussa on pari sekuntia valokuvia, sitten päästään tositoimiin).

Radalla häröilevien salukien omistajien yleisin selitys diskiin on yleensä se, ettei salukia ole kehitetty ratajuoksuun, ja moni meikäläinen saluki juokseekin maastokisoissa puhtaammin kuin radalla. Esimerkkivideon tilanne ei kuitenkaan juuri muistuta Vinttikoiraliiton maastokoetta vaan lähinnä ratajuoksua, jossa koirat lähtevät tiukassa rykelmässä suoraan kulkevan ja nopeasti etenevän saaliin perään. Meikäläisestä salukien ratajuoksusta tilanteen tietysti erottaa matkan huikealta tuntuva pituus ja se, että koirat eivät härki tai pahemmin vilkuile toisiaan edes lähdössä. (Katiskassa on video saman porukan järjestämistä salukien ratakilpailuista, jossa koriat juoksevat kameliradalla.)

Vaikka tilanne ei ole ”oikeaa” metsästystä vaan lähinnä eräänlaista extreme-coursingia (gaselli on varta vasten päästetty irti koiria varten, kuten tästä videosta näkyy), kyseessä on kuitenkin aito ajotilanne rotutyypillisen saaliseläimen perässä.

Seuraavassa videossa taas ajetaan jänistä Englannissa ennen nykyistä jäniksenmetsästyskieltoa, ja jälleen ero maastokoetilanteeseen on ilmeinen, vaikka saaliin käyttäytyminen onkin aavistuksen lähempänä maastokoetilannetta. Maastokokeessa viehettä vedetään paljon kauempana, mutta tässä koira kirjaimellisesti kääntyy viisipennisellä, eikä se todellakaan ennakoi saaliin liikkeitä pitkin peltoa.

En tiedä, kuuluuko suomalaisten maastokoetuomarien koulutukseen aitojen metsästystilanteiden seuraamista edes nauhalta, tai pidetäänkö vinttikoirien metsästyskäyttäymisen tuntemista ylipäätään olennaisena. Maastokokeen on toki tarkoitus simuloida metsästystä, mutta kyllähän kaikki tietävät, että kyseessä on tyylitelty urheilulaji.

Molemmista salukivideoista voi kuitenkin päätellä ainakin sen, että sekä maasto- että ratakokeissa salukit juoksevat matkoja, jotka ovat aivan liian lyhyitä mitatakseen koirien kykyjä rotutyypillisissä metsästystilanteissa. Salukin – ja miksei monen muunkin samantyyppisessä maastossa vastaavaa riistaa metsästävän vinttikoirarodun – kuuluisi olla kestävyysjuoksija, mutta kokeissamme palkitsemme näyttävästi harppovia sprinttereitä. Asiassa sinänsä ei ole mitään pahaa, koska suomalaista vinttikoiraa ei ole tarkoituskaan käyttää metsästykseen, ja viettiä tai sen puutetta molemmat koemuodot toki mittaavat varsin kelvollisesti. Itse kuitenkin toivottaisin Suomeenkin tervetulleeksi ruotsalaiset 780 metrin ratakokeet.

Palataksemme videoihin, tässä on kaksi galgoa jäniksen perässä:

Kahdenkaan koiran ajotilanteessa ei kummankaan kannata oikoa, koska saalis hukkuisi välittömästi. Vauhtikaan ei nouse koskaan yhtä kovaksi kuin maastokisoissa. Galgoista puheen ollen, netistä löytyi puolituntinen kooste Espanjan vuotuisista jäniksenajon mestaruuskisoista. Kohdassa 11:18 alkavassa lähdössä näkyy maastoa, jonka luulisi hiljentävän usein kuullut valitukset siitä, että näköesteet maastoradalla ovat epätyypillisiä vinttikoirien metsästystilanteissa. Samassa lähdössä näkyy myös, kuinka toinen koirista koettaa ennakoida kauas karanneen saaliin liikkeitä – ja hukkaa saaliin hetkeksi kokonaan. Koira ei kuitenkaan luovuta, kuten vieheen kadottaneiden meikäläisten maastojuoksijoiden usein näkee tekevän, vaan kirii parinsa pian taas kiinni.

Iso-Britanniassa vinttikoirien rotutyypillinen metsästystilanne on nykyisin usein tällainen:

Kyseessä on metsästysmuoto nimeltä lamping tai spotlighting, jota käytetään kaniinien kaltaisten tuhoeläinten kontrollointiin. Valo heijastuu eläinten silmistä ja paljastaa niiden sijainnin, ja kuten jokainen öisellä metsätiellä jäniksen perässä ajellut autoilija tietää, puput eivät yleensä tajua hypätä valokiilasta pusikkoon.

Lopuksi tyylikäs vahinkoajo, jossa hienosti ajava lurcher (greyhound x skotlanninhirvikoira) on vähällä saada kauriin kiinni: