Ensi kesänä sepikkäsafarille Mätäojan laaksoon


Yksi Euroopan uhanalaisimmista eläinlajeista sai tällä viikolla uutta toivoa, kun Uudenmaan Ely-keskus teki järkipäätöksen ja suojeli erittäin uhanalaisen halavasepikän elinalueen Vantaan Mätäojanlaaksossa. Taajaan soistuvasta rantametsästä koostuvan suojelualueen koko on 23,2 hehtaaria, joten kuoriaisella pitäisi olla tilaa temmeltää ja lisääntyä.

Halavasepikkää on tavattu koko maailmasta vain Suomesta, ja täältäkin vain muutamalta alueelta, joista Mätäojan laakso on merkittävin. Kyseessä on siis meidän vantaalaisten oma jättiläispanda, potentiaalinen superjulkkis, luonnonsuojeluyhdistysten maskotti – tai siis olisi, jos ihmiset jaksaisivat innostua kovakuoriaisista. Viime vuonna halavasepikkä oli joutua Vantaan kaupungin raivausvimman uhriksi, kun alueelta kaadettiin muutamia halavasepikän asuttamia puita leikkikentän tieltä. Puut kaadettiin siitä huolimatta, että Mätäojan laakso tiedettiin halavasepikän esiintymisalueeksi. Moni ei tiedä vieläkään, että naapurissa asuu superharvinaisuus.

Tarkastelemalla suojelualueen karttaa selviää, että harvinaisia eläimiä bongatakseen ei tarvitse lähteä Afrikkaan safarille. Mätäojan laaksoon pääsee paikallisbussilla, ja halavasepikän lisäksi alueella voi tavata myös harvinaisen laikkujumin tai pajusepikän, puhumattakaan muusta monimuotoisesta kosteikkofaunasta. Halavasepikkä on loistava esimerkki siitä, miksi kaupunkiryteikkö päihittää kaupunkipuistikon. Kaikkea luontoa ei tarvitse eikä kannata parturoida tai siistiä:

Halavasepikän esiintymä Vantaalla ei ole sattuma. Samalla pienellä alueella elävät useat muut harvinaiset puuhyönteiset. Alueen merki-tys perustuu sen historiaan ja siihen, ettei siitä ole tehty puistomaista. Hävittämällä katkenneita pajuja, raivaamalla ”ryteikköä” ja estämällä tulvia alueen lajisto tuhoutuisi nopeasti. (Jyrki Muona & Lena Brüstle)

Ensi kesänä otan eväät mukaan ja menen kaupunkisafarille moikkaamaan sepiköitä.

Lisää halavasepikästä: ymparisto.fi

Kuva: Pekka Sundell/Faunatica Oy

Mainokset

Vantaan kaupunki jyräsi jumit ja sepikät

Halavasepikkä

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus). Kuva: Jyrki Muona, Luonnontieteellinen keskusmuseo

Vantaan kaupungille kävi nolot: kaupungin viheralueyksikkö suoritti hakkuita kahden äärimmäisen harvinaisen kuoriaislajin esiintymisalueella. Mätäojan puisto Martinlaaksossa on yksi kahdesta halavasepikän tunnetusta esiintymisalueesta koko maailmassa, ja harvennushakkuuinnostuksessaan Vantaa tuli kerralla tuhonneeksi kymmenesosan halavasepikän pesäpuista. Alueella on tähän asti viihtynyt myös Euroopankin mittakaavassa harvinainen laikkujumi.

Vielä muutama vuosi sitten kuoriaisistaan ylpeä Vantaa julisti suojelevansa koko Mätäojan laakson. Alueelle teetätettiin ulkopuolisen konsultin johdolla hoitosuunnitelma, jossa pyrittiin sovittamaan yhteen alueen virkistyskäyttö ja luontoarvot. Sittemmin kuoriaiset ovat näemmä jotenkin oudosti pudonneet kartalta ja aluetta on virkistyskäytön nimessä siistitty rankalla kädellä.  Kyseessä on ilmiselvä luonnonsuojelurikos Sauli Niinistön hengessä:

Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn mätänemään, niin että kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan luonnontilaisiksi aarniometsiksi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. (Sauli Niinistö Helsingin Sanomissa keväällä 1997)

Vantaan kaupungin hakkuissa oli varmasti kyse typerästä mokasta, mutta selvästi Suomen jumit, jäärät, nopsakit, pallokit, kärsäkkäät ja lukuisat muut öttiäiset tarvitsisivat oman puolestapuhujansa. Saimaannorppa ja liito-orava ovat onnekseen karvaisia, söpöjä ja helposti tuotteistettavissa, mutta näkisinpä päivän, kun Vantaan kaupunki vaihtaa vaakunaeläimekseen halavasepikän lohen tilalle.

Päivitys 2.2.2012: Tarina sai onnellisen lopun, kun Ely-keskus teki päätöksen halavasepikän elinalueen suojelemisesta.